Artikkelin lähde Kaleva
Esko Aho Kaleva
Oulu Oulun taidemuseossa tänään lauantaina avautuva Checkpoint Leonardo -näyttely (24.1.-15.3.) tutkailee taiteen ja tieteen vuorovaikutusta, paikan tuntua ja paikallista identiteettiä. Samanniminen näyttely järjestettiin viime vuonna myös Jyväskylän taidemuseossa ja Tampereen TR1 Taidehallissa.
Checkpoint Leonardon kuraattoreina ovat Oulussa toimineet taidemuseon museolehtori Laura Lampinen ja kulttuurijohtaja Helka Ketonen Maaseudun sivistysliitosta. Näyttelyä on ollut toteuttamassa myös tiedekeskus Tietomaan opetuspalveluvastaava Harri Häll.
Vuorovaikutteisuus leviää taidemuseon ensimmäisen kerroksen näyttelytiloihin, monitoimitila Satulaan ja museon takaterassille.
Helsinkiläinen äänitaiteilija, säveltäjä, muusikko ja kirjailija Petri Kuljuntausta on rakentanut sisälle museoon ääniteoksen Pisara, jonka kaikki äänet ovat peräisin Itämeren pinnan alta. Takaterassille sijoitetussa lumigalleriassa, Nautilossa, soivat Kuljuntaustan Perämereltä nauhoittamat jään ja meren äänet.
Kuljuntaustan kanssa Nautilon ovat toteuttaneet lumirakentamisen oululainen erikoismies, diplomi-insinööri Seppo Mäkinen sekä helsinkiläinen Kristiina Ljokkoi, joka vastaa kuvamaailmasta.
"Monitaiteellinen, rakennuksen kaltainen teos yhdistää alkeellisen arkkitehtuurin erittäin vaativaan rakennetekniikkaan, sillä Nautilo on pelkkää lunta ja jäätä. Kaarien tekniikka ei ole tämän päivän insinööreille itsestäänselvyys, koska niitä ei pysty tietokoneella laskemaan", kertoo Mäkinen.
"Muodoltaan Nautilo on kuin muinainen, meren pohjasta löydetty sukelluskypärä. Lumen keräsimme Oulusta, melkein rakennuspaikalta. Jään saimme Ainolan purosta."
Nautilo kertoo tarinaa vedestä. Sulamisvedet valuvat aikanaan Ainolan puroihin ja sitä kautta Oulujokeen ja mereen - sataakseen uudelleen lumena maahan ja päätyäkseen johonkin muuhun teokseen ensi vuonna.
Osa näyttelyssä esillä olevista teoksista liittyy Maaseudun sivistysliiton Paikan tuntu - paikan identiteetti -hankkeeseen, jota toteutetaan vuosina 2014-2016 eri puolilla Suomea.
Laura Lampisen mukaan kaikki Checkpoint Leonardon työt ovat paikallisesta identiteetistä ja kulttuuriperinnöstä kumpuavia.
"Prosessit jatkuvat, kaikki teokset eivät ole vielä valmiita, ja kahden ja puolen kuukauden kuluttua ne näyttävät jollakin tavoin erilaisilta. Kannattaa käydä usein katsomassa, mitä täällä tapahtuu sekä ulkona että sisällä."
"Ajatuksena on kaataa raja-aitoja taiteen ja tieteen väliltä. Monet taiteilijoista ovat ihan konkreettisesti tehneet yhteistyötä tiedehenkilöiden kanssa tai he ovat itse käyttäneet tieteellisiä menetelmiä."
"Etsimme uutta tietoa, jota voi esittää taiteen keinoin. Näyttelystä löytyy kokeilevaa teknologiaa, mutta myös mekaanisia systeemejä, jotka muistuttavat ison miehen lego-palikoita. Osa taiteilijoista on lähtenyt liikkeelle ympäristön näkökulmasta, toiset tieteen maailmasta."
Lisäksi taiteilijat tutkivat muun muassa fysiikan, kemian ja biologian ilmiöitä, unta ja ihmisen suhdetta ympäristöönsä. Orgaanisista materiaaleita valmistettujen teosten on tarkoitus elää ja muuttua näyttelyn kuluessa.
Tänään lauantaina Oulun taidemuseossa järjestetään Checkpoint Leonardo -tapahtumapäivä kello 12-16.30. Tapahtuma on avoin kaikille ja ohjelma sisältyy museon pääsylipun hintaan.
Päivän aikana muun muassa lapset, nuoret ja opettajat voivat osallistua työpajoihin, joiden ohjauksesta vastaavat Oulun yliopiston opettajaopiskelijat.
Checkpoint Leonardon taiteilijat käyttävät puheenvuoroja muun muassa kaupunkien tulevaisuudesta, aineellisesta maailmasta sekä jää- ja lumiveistoksista. "Tämä on yhteiskunnallista kommunikaatiota ja kommentointia. Herätämme katsojat pohtimaan teosten äärellä muun muassa ekologisia kysymyksiä. Toivon, että yleisö käy vilkasta keskustelua, kun suurin osa taiteilijoistakin on vielä avajaisten takia paikalla", sanoo Helka Ketonen.
Museon yläkerrassa tänään yhtä aikaa Checkpoint Leonardon kanssa avautuva Hyvät mielessä -näyttely esittelee 30.8. saakka Oulun taidemuseon entisten johtajien, Jorma Westerlundin (1982-1991), Ullamaria Pallasmaan (1991-2002), Taina Myllyharjun (2002-2007) ja Anna-Riikka Hirvosen (2008-2012) omakohtaisia teoshankintoja perusteluineen.
Artikkelin lähde Kaleva