Artikkelin lähde Kaleva
Neena Kuukasjärvi
Mimmi Pentikäinen kuvat
Ei se ihan ensi silmäyksellä itseensä rakastuttanut. Kunnan virkailijoiden vuokra-asunnoiksi vuonna 1948 rakennettu viehättävä talo täytti kuitenkin yhden toiveen, joka 9-henkisellä Bymanin perheellä oli: talossa piti olla paljon tilaa. Elämää ja monenlaista asujaa nähnyt huonokuntoinen talo vaati täyden remontin, mutta kun ostopäätös oli tehty, enää ei epäröity.
"Siiten vain sukellettiin! Asetuimme asumaan ja ryhdyimme saman tien muutostöihin", kertoo remontista pääosin vastannut perheen isä Gabriel Byman.
Lähteä saivat monet väliseinät, jotka olivat jakaneet talon erillisiksi asunnoiksi. Jäljelle jääneistä seinistä riivittiin laskematon määrä tapettikerroksia. Talossa viimeisimmäksi toimineen päiväkodin keittiö palveli myös uusia asukkaita ensimmäiset vuodet.
"Keittiö on ehtinyt meidän aikanamme olla jo kolmessa eri paikassa. Nyt se on kuitenkin vihdoin lopullisella paikallaan", esittelee perheen äiti Arja Byman.
Haapavetisen puusepän Lasse Korhosen käsialaa oleva keittiö toistaa kauniisti tyyliä, joka on esillä läpi talon: linjat ovat selkeitä ja pinnat rouheita. Alkuperäiset lautaseinät on hiottu ja ne ovat saaneet pintaansa pelkistetyn ja kauniin pellavaöljykäsittelyn.
"Kestäviä ja kauniisti kuluvia pintoja ei tarvitse varjella. Elämä saa näkyä. Sen kummemmin ei ole sisustettu, vaan kaikessa on pyritty siihen, että elämän ja leikin jäljet eivät haittaa. Riittävän suoralinjainen sisustus kestää senkin, jos leikit jäävät kesken", puntaroi Arja Byman.
Suuren ja eläväisen perheen kodin sisustus elää tilanteiden ja tarpeen mukaan. Tavaroita ja kalusteita ei ole koskaan hankittu niiden itsensä vuoksi, vaan käyttöön ja tarpeeseen kirppareilta, sukulaisilta ja kierrätyksestä. Kaunis kokonaisuus on muotoutunut perheen näköiseksi kuin omia aikojaan.
"’Sisustaminen’ on jotenkin itselleni vieras ja vähän keinotekoinen ajatus. Liian ylläpidettävä ulkoistaa niin lasten leikit kuin miehetkin."
Ajatuksella ja harkiten tunnelmaa kotiin luo kuitenkin taide. Kuvataitelijaäidin ja tietysti myös lasten taiteelle on kodissa annettu paljon sijaa.
320 neliön kodista löytyy monenlaisia tiloja: vanhan talon sokkelot kutkuttavat mielikuvitusta, eikä kaikki ole suinkaan vielä valmista. Kun tilaa on useampi sata neliötä kahdessa kerroksessa, pikkuhiljaa etenevä remontti ei silmänräpäyksessä valmistu. Keskeneräisyys ei perhettä kuitenkaan hetkauta.
"En ajattele, että mitään on puolitiessä, jos taulu nojaa seinään. Toisaalta ihailen myös amerikkalaista suurpiirteisyyttä tässä asiassa: olen käynyt todella tunnelmallisissa ja hienosti laitetuissa perhejuhlissa taloissa, joissa remontti voi olla kesken pressuseinän takana, eikä sitä kukaan ihmettele", Arja Byman kertoo.
Vähän Amerikkaa löytyy myös Bymanien suomalais-yhdysvaltalaisesta kodista: pääsisäänkäynnin komea kuisti kiviportaineen sekä juhlavan tilava eteisaula tuovat tuulahduksen erilaisesta sisustusajattelusta.
Eniten talo kuitenkin kertoo perheen omasta kulttuurista ja elämäntavasta; tila ja valo ovat pääosissa. Valo saa leikkiä jopa läpi seinien: väliseiniin puhkaistut ikkunat yhdistävät alakerran leivinmuurin ympärille keskittyvät tilat yhdeksi kokonaisuudeksi.
"Ikkunoiden ansiosta aurinkoa riittää joka puolelle taloa koko päivän", iloitsee Arja Byman.
Oleskelulle ja leikille löytyy tilaa myös suojaiselta pihamaalta. Vanhojen kaupunkipihojen inspiroima korkea aita rajaa pihaa kadulle päin, ja päärakennusta vastapäätä sijaitsee ulkorakennus ajoportteineen. Sieltä löytyvät niin sauna, varasto kuin taidenäyttelytilat - salapoliisiin päämajaa unohtamatta.
"Liian valmiiksi tehty tahtoo vähän kahlita luovuutta ja leikkiä", puntaroi Arja Byman. "Tälläkin hetkellä lasten leikit tuntuvat keskittyvän niihin osiin talossa, jossa ei ole vielä aivan valmista. Ja jos rullaluistelun ja pyöräilyn harjoittelu sitä vaati, matot on meillä helppo korjata pois tieltä."
Rennossa kodissa viihtyvät myös ystävät, ja keittiön pitkän pöydän ääreen kokoonnutaankin usein yhteen syömään ja viihtymään. Vaikka suuri sininen talo sokkeloineen onkin viihtyisä ja perheelle tärkeä, kodin hengen luovat kuitenkin muut asiat.
"Perhe ja läheiset tekevät kodin, eivät niinkään seinät."
Artikkelin lähde Kaleva