Artikkelin lähde Kaleva
Anna Kilponen
Oulu Pehmyt iltapäivän hämäryys on laskeutumassa mäntymetsän kupeeseen Puolivälinkaan omakotitaloalueelle. Joulua odotellaan, mutta tunnelma on kiireetön. Kuuluu vain vanhan kellon raksutus.
Itse asiassa nyt olisi täydellinen hetki vaikka kirjeen kirjoittamiseen. Oululainen Katja Törmänen asettuu kotisohvalleen vihreästä pitsiliinasta varjostimensa saaneen lukulampun valoon ja alkaa luonnostella.
Kun kirjeitä kirjoittaa työkseen, ei kirjoittamistilanne tosin ole aivan yhtä romanttinen.
"Istun näppiksen eteen ja alan kirjoittaa. Kirjoitan kirjeet ensin koneelle, sitten vasta käsin paperille. Lopuksi kuvitan ne", kertoo Törmänen, joka määrittelee itsensä paitsi kirjeilijäksi, myös kuvittelijaksi, kirjoittajaksi ja blogistiksi.
Törmänen myöntää olevansa hieman vanhanaikainen ihminen, tai ainakin jonkinlainen vastarannan kiiski. Hän palaisi kernaasti aikaan, jolloin sai jännittää postilaatikolla, tuleeko kirjepostia.
Sähköpostiakin hän muistaa aluksi vastustaneensa yliopistossa historiaa opiskellessaan 1990-luvulla. Myös sosiaalista mediaa hän karttoi pitkään, mutta on sittemmin tehnyt myönnytyksiä.
Vielä 1980-luvulla oli tavallista kirjoittaa kirjeitä, mutta nykyään kirjeillä on jo nostalgia-arvoa. Ideansa kirjeilyyn ja kirjeaiheiseen blogiin Törmänen sai eräällä tylsällä some-luennolla parisen vuotta sitten.
"Meillä oli kavereiden kanssa 1990-luvun alussa Suuri suomalainen kirjekerho, jossa sai valita, halusiko kirjeeseensä romantiikkaa, jännitystä vai äidillisiä ohjeita. Minä sitten kirjoittelin niitä", Katja Törmänen kertoo.
Kirjekerho oli vitsiä, mutta Törmänen rupesi miettimään, voisiko ideasta kehitellä jotakin.
"Ajattelin, että on kulunut riittävän kauan siitä, kun kirjeitä on kirjoitettu. Kaipasin itsekin kirjeenkirjoittamista. Avasin blogin ja testasin, löytyisikö sille lukijoita."
Löytyihän niitä. Kirjeilijän kirjeen aika -blogissa Törmänen julkaisee säännöllisesti käsinkirjoitettuja, skannattuja kirjeitä ja esittelee maksullisia kirjepakettejaan. Kirjeitä voi tilata esimerkiksi ystävälleen tai puolisolleen. He saavat kirjeen noin kolmen viikoin välein.
"Näin vastaanottajalla säilyy jännitys, milloin kirje saapuu."
Sukupuoli on ainoa taustatieto, jonka Törmänen kysyy. Joskus hän voi kysyä vastaanottajan ikääkin. Kirjeen sisältö on hieman humoristinen ja aina vuodenkierrossa kiinni.
Törmäsen mielestä hyvä kirje on ennen kaikkea aito. Hänellä itsellään oli lapsuudessaan ja nuoruudessaan puolisen tusinaa vaikituista kirjeenvaihtokaveria. Parhaan ystävänsä kanssa hän oli kirjeenvaihdossa ensimmäiseltä luokalta lukion loppuun asti.
Kerran hän vastasi Kultapossukerho-lehdessä olleeseen kirjeenvaihtoilmoituksen. "Kirjoitin kutakuinkin seuraavaan tapaan: ’Ihan innoissani halusin kirjoittaa sulle, kun sun nimi on Anne, kun munkin toinen nimi on melkein Anne, kun se on Marianne.’ En koskaan kuullut hänestä", Törmänen muistelee huvittuneena.
Parasta oli, kun koulusta tullessa saattoi kotona pöydällä olla jopa kolme kirjettä odottamassa.
Kirjeen saamista ei Törmäsen mukaan voi edes verrata sähköiseen viestiin vaikkapa Facebookissa.
"Kirjeen saaminen on kuin pyhä hetki. Sen lukemiseen varaa oman ajan vaikka sohvannurkasta. Netin syövereissä taas tekee kymmentä asia yhtä aikaa."
Törmäsen viimeisin aluevaltaus on luku kerrallaan tilattava tarina. Sen saa sähköpostiinsa tai printtinä postissa. Valmistumassa on myös nettilehtityyppinen tilausversio.
Kyseessä on "Harry Potter -ahmimisikäisille" eli yli kahdeksanvuotiaille suunnattu fantasiaseikkailu Kevääntekijät - Heskilian perilliset. Lukuja tarinassa on yhteensä 26. Jatkoakin on luvassa, sillä Törmänen kaavailee Kevääntekijöistä jopa viisiosaista sarjaa.
"Minulla oli jo teksti valmiina. Muokkasin vain hieman lukuja niin, että ne päättyisivät aina koukuttavaan kohtaan."
Törmäsen mukaan jatkokertomuksen ajatuksena on ollut houkutella lapsia lukemaan enemmän. Kun teksti tulee pienissä erissä kerran viikossa, lukemiskynnys madaltuu.
"Joskus lapsesta voi kokonaiseen kirjaan tarttuminen tuntua liian työläältä. Nyt mukaan tulee myös odottamisen kutkutus. Tarvittaessa teksti toimii vaikka vanhemman lukemana iltasatuna", Törmänen vinkkaa.
Artikkelin lähde Kaleva