Artikkelin lähde Kaleva
Neena Kuukasjärvi
Teija Soini kuvat
Talon nimi on Villa Onnela. Eikä se mikään muu voisi ollakaan.
Kun kevääksi kääntyvän talven aurinko kimmeltää täydeltä terältä läpi ruutuikkunoiden, on alakerran vaaleasävyinen juhlasali kaunis kuin koru.
Laanilassa, joen rannassa sijaitseva yli satavuotias hirsitalo on palvellut pitkän historiansa aikana alun pitäen asuintalona ja sittemmin vuosikymmenet Typpi Oy:n ja Kemiran edustustiloina.
Tuorein remontti on palauttanut talon entiseen loistoonsa, juhla- ja kokoustiloja löytyy jopa 60 hengen seurueelle.
Historiallisen rakennuksen julkisivu on Museoviraston suojelema - sisätiloissa uudistuksiin on otettu vapaammat kädet. Huolella entisöidyn talon joka sopesta löytyy ihastuttavia yksityiskohtia ja toinen toistaan tunnelmallisempia tiloja.
"Tiloja on remontoitu ja kunnostettu käytännön tarpeita silmällä pitäen. Mihinkään historialliseen tarkkuuteen ei ole pyritty. Vanhaa on säilytetty siellä missä sitä on järkevästi kunnostettavaksi löytynyt", kertoo talon nykyinen isäntä, jonka käsialaa talon remontti pääosin on.
Vähällä kuitenkin oli, ettei talon kohtalo olisi ollut vallan toisenlainen.
Kun entisten omistajien kiinnostus kenties pieniksi ja vanhanaikaiseksi jääneitä edustustilojaan kohtaan aikanaan hiipui, sai punainen talo jäädä joen partaalle oman onnensa nojaan.
Parikymmentä vuotta tyhjillään oloa ehti tehdä aika tavalla tuhojaan, ennen kuin nykyinen isäntäväki puuttui asiaan.
"Yksi seinänpätkä etupihan puolelta oli romahtanut kokonaan. Joen puolella talon läpi kasvoi jo ranteenvahvuisia puita."
Vaikka urakka tuntui hetkittäin ylitsepääsemättömältä, usko Villa Onnelan uuteen elämään siivitti remonttia.
"Yhteensä pari vuotta siihen meni. Pikkuhiljaa tehden", kertoo talon isäntä. "Aloittaessa jo tiesimme, että tätä ei kunnosteta sillä, että laitetaan vähän maalia seiniin. Päätettiin, että kun tehdään, tehdään kunnolla."
Tänä päivänä Villa Onnelassa on tiloja kahdessa kerroksessa yhteensä noin 150 m². Alakerrassa on sisääntuloaulan lisäksi suuri juhlatila, jonka saa tarvittaessa jaettua kahteen osaan, sekä reilunkokoinen keittiö.
Yläkertaan vievien merisavunharmaiden portaiden väri lienee alkuperäinen - tai ainakin yksi monien maalikerrosten alta löytyneistä. Hyväkuntoisena on säilynyt myös alkuperäinen porraskaide. Kautta koko talon tilojen korkeutta korostavat kauniit ruutuikkunat.
"Ikkunoita ja joitain väliovia on jouduttu hankkimaan tai tekemään uusia, koska alkuperäisiä ei joko ollut tai niitä ei pystynyt korjaamaan."
Yläkerrasta löytyvät saunatilat - ja jos on sauna suomalaisen kirkko, Villa Onnelassa se vasta katedraali onkin. Hulppeankokoisen löylyhuoneen seinänkokoisesta ikkunasta on esteetön näkymä jokimaisemaan.
Yläkerran oleskelutilassa viileänvaalea tunnelma äkkiä muuttuu; tummanpuhuvalle hirsipinnalle jätetyt seinät luovat mahtavan kehyksen tekstiileille ja nahkakalusteille, joiden väreissä on mausteista punaista ja dramaattista mustaa.
Viiston katon alla sijaitsevien kahden makuukamarin henkäyksenkeveä vaalea sisutus puolestaan vie ajatukset kesäöihin - melkein näkee kuinka leuto tuuli keinuttaa pitsiverhoa ja kuulee joen soljuvan avoimen ikkunan takana.
"Kalusteita ja muuta sisustukseen liittyvää on keräilty reissun päältä ja mistä milloinkin. Todennäköisesti talo ei ole ikinä niin valmis, etteikö jotain pientä tulisi mieleen vielä laitella", isäntä puntaroi projektia.
Talon historiaa on koottu esille yläkerran pieneen kokoushuoneeseen. Seinälle on kehystetty vanhoja sanomalehtileikkeitä, joissa Onnela mainitaan.
Esillä on myös vanhoja tapettimalleja, joita on remontin tuoksinassa seinistä löydetty.
Kehyksissä on myös menneisyyden remonttimiesten viesti, joka kertoo, että "Maalarit A. Karjalainen ja H. Pikkarainen pinkottivat tämän kammarin 17. heinäkuuta 1897".
Onpa Villa Onnela kätkenyt myös yhden henkilökohtaisemman viestin vuosisadan takaa, rakkauskirjeen tuntemattomaksi jäävälle Allille.
"Olemme ahkerasti etsineet tietoa ja kuvia talon historiasta. Paljon on kuitenkin jäänyt vielä hämärän peittoon", talon nykyinen isäntä kertoo.
"Luulen kuitenkin, että menneet sukupolvet katsovat tämänhetkistä elämää hyvillä mielin, kun talo on taas kunnossa ja käytössä."
Artikkelin lähde Kaleva