Artikkelin lähde Kaleva
Pia Kaitasuo Kaleva
Oulu Perjantai ja lauantai ovat Oulussa yhtä draamaa eikä vain meneillään olevien Lasten ja nuorten teatteripäivien tähden.
Osana niitä näet kokoonnutaan draamakasvatuksen Yhtä Draamaa -seminaariin, joka sisältää työpajamuotoista koulutusta ja luentoja.
Alan tapahtuma tässä laajuudessa on melko harvinainen Suomessa. Jos kyseessä ei ihan suomalaisen draamakasvatuksen Kuka kukin on -katselmus olekaan, niin järjestäjissä kuin kouluttajissa tulee oivasti esiin draamakasvatuksen traditio ja taso.
Oulu sopii mittavan tapahtuman paikaksi: draamakasvatuksella on täällä jo pitkä perinne, ja Oulu on ainoa kaupunki, jolla on kunnallinen draaman valinnaisaineen suunnitelma.
Muualla ollaan vasta tarttumassa asiaan, ja syksyllä 2016 uusien perusopetuksen opetussuunnitelmien tullessa käyttöön, on oltava valmista. Valtioneuvosto on näet päättänyt draaman käytön lisäämisestä opetusmenetelmänä äidinkielen ja yhteiskuntaopin opetuksessa.
Päätökseen on osaltaan vaikuttanut Euroopan unionin vuonna 2010 päättynyt DICE-projekti. Projekti, johon osallistui 5 000 13-16-vuotiasta, osoitti että draamakasvatus tukee Lissabonin sopimuksen sisältämiä kasvatuksen avaintaitoja.
Kun draamakasvatukseen osallistuneita nuoria verrattiin ikätovereihin, todettiin draaman käytön opetuksessa vaikuttaneen muun muassa siihen, että oppilaiden koulumenestys parani kaikissa aineissa, heidän ongelmanratkaisukykynsä parani, he pystyivät käsittelemään stressiä paremmin ja olivat innovatiivisempia ja yrittäjähenkisiä.
Tähän perustuen EU-maiden koulutuksen järjestäjiä kehotettiin antamaan draamakasvatukselle vakiintuneempi asema osana opetusta.
Oppiaineen pioneereihin kuuluva kouluttaja ja kustantaja Raija Airaksinen-Björklund kuvaa draamakasvatusta eräänlaisena buffet-pöytänä. "Ota ja maistele!"
Hän muistuttaa, ettei draamakasvatus ole välttämättä kaikkien juttu, ja siksi on hyvä tutustua siihen palanen kerrallaan. Tähän Oulun-seminaari tarjoaa erinomaisen mahdollisuuden. Kattaukseen tuleekin tutustumaan toista sataa kiinnostunutta.
Oulun kaupungin draamaopetussuunnitelman 2007 Jonna Koposen kanssa laatinut Saija Laukka on ollut seminaarin ideoija.
Oulun kansainvälisen koulun erityisopettajana ja draamaopettajana työskentelevä Laukka korostaa, että ketään ei velvoiteta ottamaan metodia käyttöön. "Se on kunkin opettajan oma valinta. On kuitenkin nähty, miten draaman kautta voi opettaa paremmin."
Ryhmäprosessina toteutettavassa oppitunnissa tehdään erilaisia harjoitteita. Draama antaa mahdollisuuden asettua toisen asemaan ja kokea sitä kautta toisenlaisia tunteita. Puhutaan "vakavasta leikillisyydestä".
Ryhmässä eri roolit opettavat hyväksyntää ja opettavat muutoinkin yhdessä tekemisestä. Oleellista on uskaltaa heittäytyä.
Ryhmä tekee opetuksen aluksi draamasopimuksen, joka asettaa raamit, sille mitä tehdään ja miten - heittäytymisellekin.
"Jos jokin tuntuu pahalta, siihen ei tarvitse osallistua", Laukka kertoo. "Esimerkiksi joskus harjoituksen aihe voi osua itseä liian lähelle."
Opettaja ei ole tilanteessa päälle katsoja vaan on oleellisesti mukana. "Osallistun niin paljon kuin mahdollista. Olen silti myös pomo - luokassa on oltava turvallista, ja sääntöjä on noudatettava."
Eri vuosiluokilla on yhteisiä sisältöjä kuten improvisaatio.
"Kahdeksasluokkalaisilla taas keskeisin asia on foorumiteatteri, jossa valmistetaan pienoisnäytelmä näille oppilaille tärkeästä aiheesta vaikka kiusaamisesta", Saija Laukka selittää.
"Teeman käsittelyyn voidaan ottaa mukaan myös oppilashuollon edustaja", Laukka huomauttaa. "Vanhemmatkin voivat osallistua!"
Raija Airaksinen-Björklund ja Saija Laukka näkisivätkin mieluusti, että draamakasvatuksesta tulisi yksi väline koti-koulu-yhteistyöhön.
Artikkelin lähde Kaleva