Artikkelin lähde Kaleva
Oulun kaupunginteatteri. Marshall Brickman & Rick Elice: The Addams Family. Musiikki ja sanoitukset Andrew Lippa. Musiikin sovitukset Pekka Siistonen ja Merzi Rajala. Suomennos Tiina Puumalainen (käsikirjoitus) ja Ilpo Tiihonen (laulut). Ohjaus Pertti Sveholm. Koreografi Jouni Prittinen. Lavastus Jyrki Seppä. Puvut Pasi Räbinä. Valosuunnittelu Jukka Kyllönen. Äänisuunnittelu Jari Niemi. Rooleissa Antti Annola, Heli Haapalainen, Merja Larivaara, Aki Louhela, Anneli Niskanen, Janne Raudaskoski, Mikael Saari, Kari-Pekka Toivonen, Lotta Vaattovaara ja Antti Viitala. Bändissä Henna Linko musiikin johto, piano, Jari Sipilä basso, Aarne Toivonen rummut, Kaisa Ekdahl klarinetti, Olli Tuomainen saksofonit, Antti Näpänkangas pasuuna. Tanssijoina Miina-Anniina Heiskanen, Annamari Kess, Antti Kyllönen, Emilia Räisänen, Johanna Seppänen ja Roope Sulkala. Oulun kaupunginteatterin suurella näyttämöllä 17.1.
"Sen mikä syvällisyydessä menetetään, paikkaan pinnallisuudella", lupaa uutuusmusikaalin herra Gomez (Kari-Pekka Toivonen). Sattuvasti lohkaistu. Sellainen Oulun kaupunginteatterin The Addams Family todellakin on. Rahaa säästämättä, vähän laadusta tinkien musikaali levittää pohjoispohjalaisille jenkkityylin vaudevillea Broadwayn tapaan.
Silmänruokaa lapsille ja lapsenmielisille edustavat naruissa lentelevät lepakot, näyttämön lihansyöjäkasvit, hämähäkit, lentoon nouseva kuuraketti ja varsinkin iso kauko-ohjattu rotta, joka nuorimpien lasten silmissä peitonnee jopa Oulun taidemuseon taannoiset muovidinosaurukset.
Musikaalin näyttävyydestä vastaa taidokas visualistiryhmä. Koreografi Jouni Prittisen lisäksi siihen kuuluvat muun muassa lavastaja Jyrki Seppä, pukusuunnittelija Pasi Räbinä ja valosuunnittelija Jukka Kyllönen. Voi tyylinmukaisesti sanoa, että he ovat panneet haisemaan koko rahan edestä.
Vanhusten vaippapuoluekaan tuskin pääsee The Addams Familyyn käsiksi muuten kuin sormea heristämällä, sillä kaupunginteatteri on nykyään itsenäinen osakeyhtiö. Teatterissa lienee myös tarkkaan laskettu, että ylimääräinen satsaus ropisee kassaan pääsylipputuloina.
Pertti Sveholmin ohjauksessa The Addams Family tuottaa kevyenkauheaa, välillä aivan Peacock-tyyliin replikoivaa näyttelemistä, joka yhdistyy erilaisiin sanallisiin ja muihin käytännön rupsauksiin.
Jos näyttämöllä hetkeksi vakavoidutaan, niin hyvin pian voi odottaa seuraavaa nokkeluutta. Hei, tämä on showbisnestä!
Kun myös kapellimestari Henna Linko keskittyy montussa pianonsoittoon säestävän soitinyhtyeen jäsenenä, latistuu myös Andrew Lippan ei-mitenkään-nerokas musiikki liian usein epätarkaksi lattaripuuroksi, jonka tärkeimmiksi osatekijöiksi muodostuvat rytmi ja kova volyymi.
Hyväkään äänimies tai -nainen ei voi korvata asioita yhteen sovittavaa kapellimestaria. Eli ohjaajan kannattaisi ehkä harkita muutoksia, irrottaa Linko johtamaan yhtyettä, etenkin kun musikaalissa kaksiulotteisuus heijastuu myös laulusuorituksiin.
Jouni Prittisen koreografioimat tanssiosuudet ovat mukavasti vauhdikkaita ja kekseliäitä, vaikka nekään eivät oikein riitä musikaalin substanssiksi. Tanssijat vetävät silti täysillä, heitä ei voi moittia.
Kokeneet laulaja-näyttelijät Kari-Pekka Toivonen ja Merja Larivaara kantavat tarinaa Gomezina ja Morticiana.
Roolien "esittäminen" on tähtikaksikolla kuitenkin enemmän pinnassa kuin esimerkiksi Aki Louhelalla Festerinä, Antti Annolalla Lucaksena ja Mikael Saarella Pugsleynä, jotka lisäävät musikaaliin intuitiivista, elävämmän tuntuista mukaan heittäytymistä Lotta Vaattovaaran (Wednesday) kanssa.
Heli Haapalainen ja Janne Raudaskoski Addamsien vävypojan isänä ja äitinä, Alicena ja Malina, tuovat sosiaalisen kuoriutumisensa paremmin esille kuin laulutaitonsa.
Outi Heiskasta vähän nykyistä nuorempana muistuttava Anneli Niskasen Mumma-hahmo nauratti ensi-iltayleisöä muun muassa alapään äänillä ja Antti Viitalan hujoppi-hovimestari Lurch omaperäisillä yninöillään.
Esitystä suositellaan yli 10-vuotiaille, vaikka nykyajan lapset ovat jo siihen ikään mennessä saaneet netin kautta riittävän annoksen leikisti kiduttamista, kummituksia, pieruhuumoria ja pikkutuhmaa teiniseksiä. Sopivampi ikärajamääritys olisi Kielletty yli 12-vuotiailta.
Kaikki aikuiset lienevät nähneet Charles Addamsin luomat hahmot useampaan kertaan joko televisiossa tai Hollywood-elokuvissa. Esitysoikeuksien omistajat ovat pitäneet huolen siitä, että musikaalistakin kaikki heidät tunnistaa välittömästi.
Tätä Marshall Brickmanin ja Rick Elicen hengentuotetta ei tiettävästi uskallettu viedä Tampereella tapahtuneen Suomen-kantaesityksen jälkeen Helsinkiin, vaikka niin oli tarkoitus. Pääkaupungissa pelättiin ainakin sitä, ettei musikaalin lievä sosiaalikriittinen sanoma uppoa suomalaisiin samalla tavalla kuin amerikkalaisiin.
Ensi-iltayleisön tömistysten ja kiljunnan - mietin välillä, mitähän ne oikein täällä vetävät - perusteella helsinkiläiset saattoivat olla oikeassa.
Tuskinpa Oulun kaupunginteatterissa lauantaina hihkuttiin Yhdysvaltojen arvokonservatiivisen keskiluokan typerän moralismin paljastumiselle, vaan tunnetuille näyttelijöille ja Oulun oloissa harvinaisen komealle musikaalin ylöspanolle. Myös sille kauko-ohjatulle rotalle.
Esko Aho
Artikkelin lähde Kaleva