Artikkelin lähde Kaleva
NUU-teatteri: Jatkuvaa kasvua. Käsikirjoitus Esa Leskinen ja Sami Keski-Vähälä. Ohjaus ja sovitus Marko Pohjanrinne. Lavastus ja puvut Sanna Siira. Valot Aino Viitanen. Rooleissa: Jani Matinaho, Helena Räisänen, Meri Mäkelä, Pauliina Eilola, Kati Kirkkomäki, Joonas Väärni, Ulla-Maija Aaltomaa ja Paavo Kotkavaara. Kempeleen nuorisoseurantalo 16.1.
Antero Alapylpyrä (Jani Matinaho) on perusinsinööri, jonka harteilla lepää koko länsimainen yhteiskuntajärjestelmä. Ainakin sen mukaisesti näytelmässä käyttäydytään. Antero itse haaveilee lähinnä Jukkatalosta ja Weberin grillistä.
Kuuliaisena työntekijänä Antero kuitenkin kehittää innovaation toisensa perään ja tekee lopulta keksinnöillään itsestään yhteiskunnan tarpeettomimman osan - työntekijän.
Jatkuvaa kasvua -näytelmän ihmiskuva on jakautunut hyväksikäyttäjiin ja hyväksikäytettyihin. Välissä palloilevat ne, jotka kykenevät tilanteen mukaan vaihtamaan asemaansa ja ne harvat, jotka tuntuvat pelastavilta enkeleiltä.
Ohjaaja Marko Pohjanrinne on roolittanut Esa Leskisen ja Sami Keski-Vähälän käsikirjoittamat 40 hahmoa kahdeksalle NUU-teatterin näyttelijälle oivallisesti.
Jani Matinahon Antero Alapylpyrä on helposti johdateltavissa oleva nössykkä.
Helena Räisäsen tavallisuudessaan koskettava Johanna painii tyypillisen problematiikan kanssa: itse on kadonnut, kun kaikki aika on uhrattu työlle ja perheelle.
Traagisista ihmiskohtaloista ja elämän kosmisista harha-askeleista syntyy näyttämökäsittelyssä usein komediaa. Sanailottelusta ja hupaisista hahmoista täyttyy myös Jatkuvaa kasvua, mutta herkkyyttäkin näytelmässä on.
Sädehtiväsilmäisen Miinan (Meri Mäkelä) ja Johannan (Räisänen) kohtaaminen rautatiesillan kaiteella rauhoittaa ja vakuuttaa koko yleisön. Elämä ei ehkä sittenkään ole pelkkää kilpailua.
Alleviivattu näytelmän jaksottaminen osiin ja kohtauksiin toimii Pohjanrinteen ohjauksessa. Otsikoidut kohtaukset luovat struktuuria, jonka puitteissa siirtymät ovat sujuvia.
Ryhtiä esitykseen tuo myös kolmen nuoren naisnäyttelijän (Mäkelä, Pauliina Eilola ja Kati Kirkkomäki) luonteva ja tasapainoinen yhteistyö kertojana.
Sanna Siiran Nokian renkaista suunnittelema pelkistetty ja funktionaalinen lavastus on tarkkanäköinen muistutus siitä, mitä Oulussakin parhaimmillaan oli.
Elena Penttilä
Artikkelin lähde Kaleva