Artikkelin lähde Kaleva
Esko Aho Kaleva
Oulu "Kympin arvoista työtä tuo äskeinen", kiittää vänrikki Kariluoto alikersantti Rokkaa Tuntemattomassa sotilaassa.
Korpisoturin konepistooli on juuri niittänyt venäläisiä suoaukealla.
"Älä sie vänskä ruppee minnuu kehumaa. Sie oot nuor mies. Sie pyrit sankartöitä tekemää", Rokka vastaa vanhemman viisaudella.
Väinö Linnan luomaa idealismin ja realismin vastakkainasettelua sisältyy myös Lauri Maijalan ohjaukseen Tauno Pylkkäsen oopperasta Tuntematon sotilas (1967).
Mutta kannattaa muistaa, että Maijala palkattiin tekemään toisenlaista oopperaa. Kaikki ennusmerkit viittaavat siihen, että oululaiset saavat mitä tilasivat.
Se ei ole kaunista, pikemminkin oksettavaa, kertovat harjoituksia verhon raosta seuranneet. Tervetuloa sodan fyysiseen todellisuuteen. Koko teatteri tärisee räjähdyksistä. Aistit ja aivot saavat kyytiä.
Hiki virtaa, kun säveltaiteilijat hyökkäävät suurella näyttämöllä painavaa konekiväärin jalustaa kantaen.
Pommit paukkuvat, miehet rynnivät. Sota näyttäytyy paljaimmillaan; paloaukealla ehkä vielä idealistisena, mutta todellisuudessa päivä päivältä mustempana selviytymiskamppailuna.
Kariluotoa oopperassa esittää oululainen tenori Petrus Schroderus ja Rokkaa baritoni Juha Pikkarainen Helsingistä.
"Lähettipoika, joka kuolee, on meidän tuotannossamme oikeasti lapsi, ei mikään 17-18-vuotias teini. Siinä kohdin minulle tulee henkinen käänne. Eihän tässä ole mitään järkeä", Schroderus paljastaa.
"Kirkasotsaisuuteni katoaa kertaheitolla. Marskin juhliin mentäessä olen jo omissa maailmoissani. Mieli ei murru, mutta minusta tulee synkkä."
Rokan voi kuvitella ikään kuin kostavan sen, mitä lähetille tapahtui, tappamalla konepistoolillaan puolensataa venäläistä.
Oopperan juoni ei siis seuraa kirjaimellisesti Linnan kirjaa tai elokuvia. Noin 500-sivuisen romaanin muuttaminen 20-sivuiseksi libretoksi vaati säveltäjä Pylkkäseltä ja kantaesityksen ohjaajalta Edvin Laineelta määrätietoisia ratkaisuja 1960-luvulla.
Alkuteoksen sanoja oli pakko jättää pois, mutta Schroderuksen mukaan kohtaukset ovat hyvin vaikuttavia, joskin myös ahdistavia.
"Liikunta tuo esitykseen oman juttunsa, samoin ohjaajan antama taiteellinen vapaus. Maijala on saanut minusta irti paljon enemmän kuin kukaan Kansallisoopperassa", Schroderus arvioi.
"Oopperan tekemiseen tavallisesti liittyvää hienohelmaisuutta harjoituksissamme ei ole ilmennyt lainkaan."
"Konekiväärin ja räjähdysten ääniä kuunnellessa itsellekin tulee olo, että ei helvetti, kyllä se on tosiaan ollut hirveää. Voiko sodassa muuta ollakaan kuin tummia sävyjä?" sanoo Juha Pikkarainen.
"Tässä tulkinnassa ilmenee totaalista kaikkien normaalien pelisääntöjen murtumista. Petroskoissa ei välttämättä jaetakaan leipää lapsille, vaan jotain ihan muuta."
Työryhmässä vallinnut porukkahenki ja keskinäinen huumori on ollut tärkeää. Rokan roolihahmo ei silti ole samalla tavalla humoristinen kuin elokuvissa.
"Ohjaaja ei ole pyrkinyt syöttämään mitään valmista, että Rokka on tällainen näin. Hänestä näytetään muutakin puolta kuin sitä iloista ja peräänantamatonta karjalaismiestä, joka haluaa sotia sen uhalla, että maat ovat jääneet kannakselle."
Roolin päälle Petrus Schroderus palvelee poliisina jatkuvasti, myös yövuoroissa.
"On jaksettava, oikeasti! Kaikki oopperan tekijät ovat vetäneet roolinsa hämärän rajamaille. Ihmisillä on mustelmia ja vaikka mitä", Schroderus kertoo.
Tuntematon sotilas perjantaina Oulun kaupunginteatterissa kello 19. Viimeinen esitys 8. helmikuuta.
Artikkelin lähde Kaleva