Artikkelin lähde Kaleva
Liisa Lehto-Peippo Kaleva
Haapavesi Timo Hannulasta, 57, piti tulla biologi, mutta hänestä tulikin luokanopettaja. Opettajana hän ehti toimia 14 vuotta, kunnes musiikki vei voiton.
Kansalaisopiston musiikinopettaja ja kapellimestari palkittiin juuri Pohjois-Pohjanmaa-palkinnolla pitkäaikaisesta ja laaja-alaisesta työstään musiikin hyväksi sekä ansioistaan nuorten musiikkikasvatuksessa.
Timo Hannulan tie musiikkiin vei oman tekemisen, soittamisen kautta. Hän soitti kouluikäisenä viulua. Haapavedelle muutettuaan hän jatkoi sitä Haapaveden pelimanneissa.
Hän on rento, peloton ja rajaton musiikkimies. Hän on antanut kipinän musiikkiin sadoille lapsille ja nuorille.
Hannula on soittanut ja soitattanut Sibeliusta, kansanmusiikkia, tangoa ja vanhaa musiikkia ja ollut niissä kuin kotonaan.
"Kun ei ole putkikoulutusta, on sama mitä tekee", hän sanoo ja viittaa siihen, että hänellä on muusikkona hyvin vähän muodollista koulutusta.
Opetus, orkestereiden johtaminen ja musiikkitapahtumien järjestäminen ovat Hannulan mielestä elämäntapa.
"Sitä on hankala laskea palkkatyöksi, varsinkin kun kaikesta siitä ei makseta palkkaa. Menemisiä ja tekemisiä on aamua iltaa, ja ohjelmaan saattaa tulla konsertteja."
"Kansalaisopisto on vapaa työympäristö, jossa töitä pystyy järjestelemään."
Viuluoppilaita Hannulalla on noin 30. Heidän lisäkseen hänen tahtipuikkoaan tottelevat muiden muassa Haapaveden kamariorkesteri ja Jokilaaksojen oratoriokuoro.
"Hurtti huumori kantaa pitkälle. Sen varjolla tehdään vakavia asioita. Vapaan ilmapiirin avulla saavutetaan parempi lopputulos kuin nipottamisella ja painostamisella. Toki välillä pitää huutaa ja noituakin", hän kuvailee pedagogiikkaansa.
"Asiastaan on oltava myös innostunut ja oppilaista pitää tykätäkin."
Hannula kertoo arvostavansa tolkuttomasti soittotaitoa.
"Kun instrumentin hallitsee, pystyy tekemään mitä vain. Asteikot ja etydit on soitettava ja sormiharjoitukset on tehtävä."
Viulisti tehdään Hannulan mielestä kotona. "Tässä vanhempien vastuu on mahdottoman suuri."
"Yhteistyö on ehdoton edellytys toiminnassamme. Ilman erinomaisia soitinopettajia alueemme eri oppilaitoksissa tasokas kamariorkesteri ja kansanmusiikkiryhmät olisivat vain haave."
Hannula on huolissaan taiteen ja kulttuurin koulutuksen tulevaisuudesta.
"Kunnat ovat vähentäneet paikkojaan musiikkiopistoissa ja kansalaisopistot ovat supistaneet tuntejaan. Virkoja jätetään täyttämättä ja perustamatta. Töihin palkataan tuntiopettajia, joiden sitoutuneisuus on heikkoa ja vaihtuvuus suurta. Myös valtio yrittää nipistää vapaan sivistystyön kentästä."
Hän huomauttaa, että kulttuuri- ja taideopetusta kunnissa usein antavat vain musiikkiopisto ja kansalaisopisto. On kuntia, joissa on näistä vain toinen.
"Taiteessa vaaditaan vuosia ennen kuin syntyy minkäänlaisia tuloksia. Kun toimintaa ja avustuksia leikataan, kannattaa muistaa, että samalla voidaan tuhota vuosien työ."
Orkestereiden esiintymiset siivittävät Hannulan aikataulua. Tämä vuosi on selvä, ja osin seuraavakin.
Nyt työn alla on Wanhan musiikin tapahtuma, joka järjestetään 23:nnen kerran. Sitä seuraa Gabriel Faurèn Requiem, jonka kamariorkesteri ja oratoriokuoro esittävät palmusunnuntaina. Sen jälkeen tulee Kevät-folk ja kesän Haapavesi Folk.
Kaikki Timo Hannulan elämässä ei ole musiikkia. Leena-vaimon kaksi tanskandoggia vievät hänet lenkille aamulla, illalla ja välillä päivälläkin. "Ne ovat isoja, ikuisia lapsia, jotka eivät muuta pois kotoa."
Luontoharrastustaan Hannula on pitänyt yllä viime aikoina kehnosti, mutta kiikari on kaulassa aina, kun hän liikkuu koirien kanssa ulkona. "Kytökylän peltolakeuksilla pää tyhjenee ja stressi vähenee."
Artikkelin lähde Kaleva