Artikkelin lähde Kaleva
Riitta Taulavuori Kaleva
Oulu Olipa kerran pieni koiranpentu, alkaa Saara Viljamaan kirjoittama ja Mirkka Syrjälän kuvittama kuvakirja Koira ja kirahvi.
Tarinan alussa koiranpentu pakkaa reppuunsa eväät ja lähtee telttaretkelle metsään. Yön aikana joku kuitenkin varastaa metsässä koiran eväät. Se joku on sirkuksesta karannut kirahvi, jolla on nälkä. Alun hankaluuksista huolimatta koira ja kirahvi ystävystyvät, ja pian kumppanukset päätyvät seikkailemaan aina Afrikkaan asti.
Afrikan matkan alla tosin ehtii sattua yhtä jos toista. Kirahvi on saanut vähän aiemmin poikasia, mutta poikaset ovat unohtua kotiin. Seuraavana päivänä poikaset on kuitenkin haettu mukaan ja koko seurue on jälleen koossa, joten matka voi jatkua.
Tarinan lopussa ollaan taas Suomessa, talvimaisemissa Haltiajärven rannalla. Kirahvia palelee joskus, koska tällä ei ole kaulahuivia. Ai, että miksi ei ole?
Kuka nyt niin pitkää kaulahuivia rupeaisi tekemään!
Tutkijatohtori Elina Viljamaa Oulun yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnasta myöntää, että lastenkirjan kohtaus kirahvinpoikasten kotiin unohtamisesta on herättänyt kirjaan perehtyneissä aikuisissa kauhistelevaakin keskustelua. Hyvänen aika, eihän lapsia noin vain saa unohtaa!
"Minusta tällainen kohtaus on kuitenkin hirmuisen tärkeä. Monelle lapselle unohdetuksi tulemisen kokemus on hyvin tuttua esimerkiksi siten, että vanhempi ei ole tullut hakemaan lasta päiväkodista kuten on sovittu."
Viime vuoden lopussa ilmestyneen Koira ja kirahvi -kirjan (N-Y-T-NYT Oy) kirjoittaja Saara Viljamaa, 16, on Elina Viljamaan tytär. Kirjaa kirjoittaessaan hän oli 8-9-vuotias. Äiti arvelee, että kirjaa tehdessään tyttärellä saattoi olla mielessään muuan omakohtainenkin kokemus.
"Olimme lähteneet autolla uimarannalle, ja auto oli täynnä omien lasten lisäksi naapurin lapsia. Vasta rannalla huomasimme, että Saara oli jäänyt kotiin. Kun menimme hakemaan Saaraa, hän oli lukemassa kirjaa - ei kai hän ollut oikein ehtinyt hoksatakaan jääneensä kyydistä."
Vanhemman muistamattomuuden ohella monille lapsille tuttuja asioita ovat esimerkiksi ystävyys, erilaisuus, ulkopuolisuus, ilo, pelko, huoli ja jännittäminen. Myös nämä tuntemukset ja kokemukset nousevat esille Koiran ja kirahvin teksteissä ja kuvissa.
Niin lapsille suunnattu kuvakirja kuin Koira ja kirahvi ensisijaisesti onkin, on se samalla yksi TelLis-hankkeen tutkimusraporteista, jonka tarkoituksena on välittää tietoa lasten elämästä lapsille ja aikuisille. TelLis-hanke on osa Suomen Akatemian rahoittamaa lasten ja nuorten hyvinvointi ja terveys -tutkimusohjelmaa.
Lastenkirjan avulla tutkijat ovat halunneet kertoa työnsä tuloksista uudella tavalla sekä samalla avartaa aikuisten ymmärrystä lasten ajatusmaailmasta. Kirjan kuvitus yhdistää Koira ja kirahvi -kertomuksen tapahtumia ja tutkimushankkeen tuloksia: eläinhahmot seikkailevat mielikuvitusmaailmassa ja lapset touhuavat päiväkotiympäristössä. Merkittävässä roolissa ovat erilaiset sosiaaliset tilanteet.
Tutkijat ovat halunneet kuulla, mitä ja millaisilla tavoilla lapset itse spontaanisti kertovat elämästään ja hyvinvoinnistaan päiväkoti-, koulu- ja kotiympäristöissä, Elina Viljamaa kertoo. "Tarkastelun kohteena on erityisesti ollut se, miten lapset kertovat ja kertomalla merkityksellistävät maailmaa itselleen."
Viljamaa huomauttaa myös, että lapsilla on heitä ympäröivistä asioista sellaista tietoa, jota aikuiset eivät tiedä tai eivät enää muista olevan. Viljamaa väitteli aiheesta kasvatustieteiden tohtoriksi toissa vuonna.
Tutkimushankkeessa oli mukana pohjoissuomalaisia päiväkoteja, joihin tutkijat jalkautuivat havainnoimaan ja kirjaamaan ylös niiden arkea. Elina Viljamaa itse keräsi lähes kymmenen vuoden ajalta aineistoa kotoaan käsin, niin omien lastensa kuin lastensa kavereidenkin avulla. Aineistoissa on muun muassa lasten piirustuksia, lasten kirjoittamia tai kertomia tarinoita sekä valokuvia.
Artikkelin lähde Kaleva