Artikkelin lähde Kaleva
Esko Aho Kaleva
LIMINKA Moralistiset, sensuroivat äänenpainot ovat jälleen nousseet pintaan pohjoisessa.
Epäsosiaalisissa medioissa on erityisen helppo heitellä nimettömiä solvauksia sekä asettaa kenen tahansa tarkoitusperät ja ammattitaito kyseenalaisiksi.
Anssi Hanhelan maalaukset lensivät viime viikolla ulos kulttuuritalo Korundin ravintolasta Rovaniemellä. Joku herkkähipiäinen asiakas ei voinut syödä nakkeja tilassa, jossa näkyi kikkeleitä ja verta seinällä.
Netin aina valpas kenttätuomioistuin paheksui taiteilijaa kuorossa. Harva tuli miettineeksi, että vastaavalla periaatteella, ja vielä paremmalla syyllä, voisi kuka tahansa vaatia kömpelöitä vaivaiskoivu- ja venerantamaisemia poistettaviksi Lapin baareista.
Viimeksi netissä on päivitelty Oulun musiikkijuhlille maaliskuussa tulevaa tanssikantaesitystä, jossa yleisön toivotaan olevan alasti.
Ikään kuin tällaiseen tilaisuuteen voisi eksyä nakuilemaan myös sellaista väkeä, jota alastomuus häiritsee.
Samanaikaisesti monissa kodeissa esitetään arkipäivän teatteria. Osapuolina ovat lapset ja vanhemmat. Äiti puuhastelee keittiössä, lapsi pelaa huoneessaan tietokonepeliä.
Äiti: "Valtteri syömään!"
Poika (muissa maailmoissa): "Joo..."
Äiti varttitunnin päästä (korottaa ääntään): "Valtteri, tule heti syömään!"
Poika (harmistuneena): "No, oota nyt vähän, kun ensin tapan vielä kaksi."
Jokainen nettiyhteyden ja tietokoneen omistava tietää, että naivistinen kikkeli kulttuuritalon ravintolassa kutistuu verkon, elokuvien ja peliteollisuuden väkivalta- ja seksitarjontaan verrattuna naurettavan pieneksi moraalikysymykseksi.
Sensuuri taas on siinä mielessä hankala asia, että sillä ei ole rajoja.
Historialliset sensuurin muodot ulottuvat lappilaisista museobaareista Firenzen Piazza della Signorian turhuuksien rovioon, johon jopa Sandro Botticelli itsesensuroi töitään 1400- ja 1500-lukujen vaihteessa munkki Savonarolan pelossa.
Liminkalainen taidemaalari Hannu Lukin tunnetaan värikkäistä maalauksistaan, joissa saattaa näkyä jopa tissejä ja naisten takalistoja.
Hänen kookkaita, ekspressiivisiä 1990-luvun maalauksiaan ei voi unohtaa kerran ne nähtyään.
Viime vuosina valtakunnallistakin huomiota saaneen taiteilijan koko kuva on toki paljon monimuotoisempi. Hän vain intoutui nuorempana käsittelemään suurella pensselillä aiheita, jotka silloin olivat hänelle itselleen ajankohtaisia.
Vielä viime kesänä Lukinin neljä kookasta, dukaattipalkittua työtä hyllytettiin Lapinlahden taidemuseon näyttelystä Tuhlaajapojan kotiinpaluu, jonka piti olla takautuva katsaus 50-vuotiaan tuotantoon.
Taiteilijan lapsuudenkoti sijaitsee taidemuseosta noin 15 kilometrin päässä Maaningalla.
Lukinia harmittaa, ettei hän jaksanut panna sensuroijille topakammin hanttiin, varsinkin kun he olivat taidemuseon omaa väkeä, amanuenssi ja johtaja.
"Ajattelin ensin, kun olin keskustellut tauluista amanuenssin kanssa, että kyllä johtaja viimeistään minua puolustaa. Mutta se menikin juuri päinvastoin. Kävimme tosi rankan keskustelun."
Maalausten sensuroinnin syyksi mainittiin, että näyttelyä katsomaan tulevat lapset rupeavat hihittämään ja käyttäytymään omituisesti.
"Samassa tilassa oli aikaisemmin Tapani Kokon näyttely. Sille on varmaan voitu hihittääkin, koska Kokolla on muun muassa isoja puusta tehtyjä sukuelimiä. Minun tauluni ovat ihan erilaisia."
"Tiukkoina aikoina sensuuri herää. Siitä huolimatta taiteen tehtävä olisi ravistella yhteiskuntamme seisovia vesiä eikä pelkästään viihdyttää."
Lukinin mielestä kuvia myös luetaan usein kummallisesti ja seksuaalisuutta liikaa painottaen.
"En ole nähnyt töitä, jotka olisi väkivaltaisuuden takia poistettu näyttelystä."
Mikäli tissien ja pyllyjen tekijä olisi nuori nainen, kaikki ajattelisivat samojen maalausten perusteella, että onpa hyvä, kun naisten esineellistämisen ongelmia tuodaan tällä tavoin julkisuuteen.
"Oikeasti pohdin maalaustyön aikana myös näitä puolia. Taulut eivät ole mikään perversion huippu."
Sen sijaan kollega Anssi Hanhelan Rovaniemeltä poistettuja töitä katselevan ihmisen täytyy olla vähän perverssi, jos hän niistä mitenkään loukkaantuu, Hannu Lukin sanoo.
"Mieleen muistuvat ajan, jolloin paikallinen pappi näki Kalervo Palsan hautamuistomerkissä peniksen."
Artikkelin lähde Kaleva