Artikkelin lähde Kaleva
Oulujoen vesistössä rantamaat ovat perinteisesti olleet tulvilta hyvin suojassa 1950-luvulla alkaneen järvien säännöstelyn myötä.
Viime vuosina on kuitenkin nähty poikkeuksellisia vesitilanteita, jotka ovat herättäneet kysymyksen siitä, palvelevatko vanhat säännöstelyluvat ja -käytännöt nykyisessä ilmastossa enää riittävästi tulvasuojelua Oulujoen vesistössä.
Elokuun 2012 ennätyssateita seuranneen tulvan jälkeen ryhdyttiin selvittämään, mitä voitaisiin tehdä toisin. Selvitykseen osallistuivat säännöstelyjä valvovat ely-keskukset sekä vesistöä säännöstelevät voimayhtiöt. Kansalaisten näkemyksiä työhön kerättiin kaikkiaan viidessä sidosryhmätilaisuudessa eri puolilla vesistöä.
Selvitysten perusteella todettiin, että tehokkaimmin kesän ja syksyn tulvia torjutaan muuttamalla sekä Oulujärven että ylemmän Sotkamon reitin säännöstelyjä.
Oulujärvellä sateisten kesien säännöstelykäytäntöä muutetaan. Sotkamon reitin järviin vettä voitaisiin tulvan koittaessa varastoida enemmän. Silloin tulva jakautuisi nykyistä tasaisemmin kaikkiin säännösteltyihin järviin.
Oulujärven vedenkorkeudelle asetetaan vapaaehtoinen, säännöstelylupaa tiukempi yläsuositus. Samanlainen yläsuositus on jo käytössä vesistön muilla säännöstellyillä järvillä. Vedenkorkeus voi joskus ylittää suosituksen, mutta suosituksen ansiosta vesi on vähemmän aikaa korkealla. Tulvariski pienenee ja tulvajuoksutus jokeen tasoittuu. Veden säännöstelyssä ei kuitenkaan voida yhtä aikaa varautua sekä tulvaan että kuivuuteen. Siksi tulvaan varautuminen voi johtaa siihen, että kuivina keväinä Oulujärven vedenpinta nousee hitaammin eikä vedenkorkeuden alasuositusta pystytä täyttämään kaikkina vuosina vielä kesäkuussa. Kuivina keväinä alkukesän virkistyskäyttö voi siksi vaikeutua matalimmilla vesialueilla. Kevään alimpiin vedenkorkeuksiin muutos ei vaikuta.
Lisäksi tutkittiin, voitaisiinko säännöstelyluvan juoksutussääntöä muuttaa niin, että isoja juoksutuksia ennakoitaisiin nykyistä enemmän, ja niin vähentää tulvavahinkoja Oulujärvellä. Lähtökohtana pidettiin sitä, että juoksutusten suunnittelun on perustuttava riittävän luotettaviin sääennusteisiin. Mallinnuksessa juoksutuksia kasvatettiin neljä päivää ennen sääennusteiden mukaisia poikkeuksellisen voimakkaita vesisateita. Tulosten perusteella nykyistä menettelyä aikaisemmin tapahtuvilla juoksutuksilla ei pystyttäisi oleellisesti vähentämään tulvavahinkoja Oulujärvellä. Lisäksi ylireagoinnin seurauksena voitaisiin aiheuttaa tarpeettomasti tulvavahinkoja Oulujokivarressa. Kun vesistöä tarkastellaan kokonaisuutena, juoksutussäännön muutoksesta ei olisi hyötyä tulvavahinkojen torjumisessa.
Sotkamon reitin järvissä olisi syksyisin tilaa tulvaveden varastointiin, ja tämän varastotilan käyttö hyödyttäisi tulvasuojelua alajuoksulla. Peltojen syystöiden turvaamiseksi vedenkorkeus ei kuitenkaan nykyisten lupamääräysten mukaan saa nousta yhtä ylös kuin kesällä, eikä tämä varastotila tulvavesille ole siksi syksyllä käytettävissä. Säännöstelylupapäätösten myöntämisen jälkeen rantapeltojen viljely on kuitenkin vähentynyt. Muutoksen hakemista lupapäätökseen on harkittu, koska viljelyvahingot, joita vedennousu märkinä syksyinä alavilla rantapelloilla ajoittain aiheuttaisi, jäisivät pienemmiksi kuin muut tulvavahingot alempana vesistössä. Taloudellisempaa olisi siis korvata viljelyvahingot, jos samalla voitaisiin estää isommat rakenteille ja rakennuksille aiheutuvat vahingot.
Oulujärvellä tulevia muutoksia ei tavanomaisena kesänä huomaa. Kuivina alkukesinä vaikutukset näkyvät. Sadekesän korkeimpia vedenkorkeuksia ne kuitenkin hillitsevät. Oulujärven erityispiirre, vyöryherkät hiekkaiset rantatörmät, ovat suurelta osin vedenkorkeuden säännöstelyn myötä asettuneet. Siellä missä vyörytörmiä vielä on, niiden kuluminen vähenee, mutta suuremman myrskyn sattuessa rantavyöryiltä ei voida välttyä. Jos säännöstelylupaa muutetaan Sotkamon reitin järvillä syksyn osalta, sateinen syksy näkyy järvien pinnoissa, mutta nykyisiä kesän ylimpiä vedenkorkeuksia ylemmäksi vesi ei nouse silloinkaan.
Suunniteltujen muutosten seurauksena Oulujoen tulvahuippu pienenee, mutta isot juoksutukset kestävät pitempään kuin nykyisellään. Ohijuoksutusten aloittaminen myös viivästyy, jolloin Oulujärven alapuolelta tulevien vesien tulvahuippu ja järven suurin juoksutus eivät yhtä todennäköisesti satu samaan aikaan. Lyhytaikainen vedenkorkeuden ja virtaaman vaihtelu Oulujoella aiheutuu sähköntarpeen vaihtelusta, eikä sitä tässä yhteydessä muuteta.
Oulujoen vesistön säännöstelyn yhtenä tavoitteena oli alun perinkin tulvasuojelu. Tavoite on toteutunut hyvin, vaikkakin pienempiä kehitysmahdollisuuksia nyt löydettiinkin. Vesiä säännöstelemälläkään ei tulvia voida poistaa kokonaan, vaan esimerkiksi toissa syksyn ja viime joulun ajan kaltaiset poikkeukselliset sääilmiöt erottuvat myös säännösteltyjen vesien virtaamissa ja vedenkorkeuksissa.
Säännöstely ei Oulujoella tai muissakaan vesistöissä tapahdu pelkästään tulvasuojelun ehdoilla, vaan siinä sovitetaan yhteen myös sähköntuotannon ja vesien virkistyskäytön sekä ekologisen tilan tavoitteet. Tulvista aiheutuvia vahinkoja voidaan yhä välttää parhaiten kiinnittämällä riittävästi huomiota rakentamiskorkeuksiin.
Artikkelin lähde Kaleva