Artikkelin lähde Kaleva
Pia Kaitasuo Kaleva
Oulu Kamera on suunnattu Tuomiokirkon tornista kohti Oulun kaupungin idänpuoleista laitaa. Vuoden 1944 pommitusten raunioittamiin lähikortteleihin on tehty alku uudelle elämälle: vaaleansävyisten kerrostalojen selkeä rivistö näyttäytyy kuin kunniavartiossa. Jokunen kaupunkilainen kulkee jalan, Kajaaninkatua ajetaan vielä kahteen suuntaan.
Kuvaaja kirkontornissa on ollut valokuvaaja Uuno Laukka (1914-1978), väsymätön kotikaupunkinsa elämän tallentaja.
"Valokuvaus oli isälle harrastus, työ ja elämä - hänen koko persoonansa oli valokuvaaja", muistelee Matti Laukka, Laukan neljästä lapsesta toiseksi nuorin.
"Isä lähti aamulla varhain, kävi välillä päivällä kotona syömässä, ja illalla töistä palattuaan saattoi vielä mennä kuvaamaan jotain", hän kertoo.
"’Lähden katsomaan, olisiko siellä nyt hyvä valo’, isä sanoi usein."
Valokuvaamisen tekniikka oli tuolloin toinen, Matti Laukka tähdentää.
"Kuvan piti olla syväterävä. Ei voinut toimia nopeasti, kun piti ehtiä pystyttää kameran jalka, suunnitella, ja valon piti olla juuri oikea, jotta varjot olivat sopivat."
Uuno Laukka kuvasi rakennuksia, ihmisiä ja tilaisuuksia. Ei ollut aihetta, johon hän ei tarttunut kunhan oltiin kaupunkimaisemassa; luonnossa hän ei juuri kamera kaulassa liikkunut.
"Hänellä oli luontainen halu olla mukana Oulun kasvamisessa ja muuttumisessa. Esimerkiksi aina kun avattiin jotain, Uuno kameroineen oli mukana."
Myös studiotyöskentely oli tärkeää, Matti Laukka muistuttaa. Näin Uuno Laukka oppi tuntemaan nekin oululaiset, joihin ei kaupunkia kierrellessään törmännyt.
"Hän kuvasi ylioppilaat, sotilaat, rippikoululaiset - enemmistön aikansa oululaisia. Isän tahto kuitenkin oli, että tämä osa hänen työstään hävitettäisiin hänen kuolemansa jälkeen. Hän koki, että ne kuvat olivat hänen ja kuvattujen henkilökohtainen juttu."
Roskiin meni Matti Laukan arvion mukaan tuhansia kuvia.
Uuno Laukka teki työtä viimeiseen asti. Hän kuolikin niin sanotusti lähes pystystä saatuaan sairauskohtauksen, josta ei enää toipunut, Matti Laukka kertoo.
"Isä oli ollut kuvaamassa urheilukilpailuja, ja liekö verenpaine ollut korkealla, kun kotiin tullessa katkesi verisuoni päästä."
Oulun historiaa Laukan mittavan kokoelman tarjoamana on tallessa Pohjois-Pohjanmaan maakuntamuseossa. Laukka oli kaavaillut järjestävänsä kokoelmaa eläkepäivinään mutta toisin kävi.
Moni kuva jäi kaipaamaan tunnistetietoja, joita on sitten kerätty vuosien varrella. "Niitä tulee edelleenkin", museolehtori Arja Keskitalo kiittelee.
Nyt valokuvaajan lähestyvän 100-vuotissyntymäpäivän alla, museon infotilaan on katettu kokoelma Laukan kuvia.
Mutta tämä on vasta ensimmäinen kattaus. Nähtäville asetetaan vielä kaksi muutakin teemojen kokonaisuutta: 25. helmikuuta ja 25.3. alkaen.
Aloituksena esille on asetettu kuvasarja Oulu ennen ja nyt, jossa Uuno Laukan vedokset ovat saaneet rinnalleen museon oman kuvaajan Jarmo Koposen vuosina 2008-2009 otokset samoilta sijoilta.
"Näistä näkee miten Oulu on muuttunut. Tai sen kuinka vähän muutosta itse asiassa onkaan tapahtunut", Arja Keskitalo toteaa.
Artikkelin lähde Kaleva