Kepeästi Jane Austenin jäljillä

Riitta Taulavuori Kaleva
Oulu Kirjailija Riikka Pulkkisen tuorein romaani Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydän julkaistiin alun perin Kauneus ja terveys -lehden jatkokertomuksena vuonna 2010.
Vaikka ehkä tyypillisempää on tehdä jo julkaistusta romaanista jatkokertomus lehteen kuin koota lehdessä aiemmin ilmestyneet tekstit kirjaksi, ei se tavatonta ole, sanoo Otavan viestintäpäällikkö Tarja Kopra.
"Kirjailijoiden lehtikolumneista on koostettu kirjoja aika paljonkin", hän lisää.
"Tarinan tunnelma on kuin lasillinen pirskahtelevaa, raikasta kuohuviiniä", arvioi muuan kirjablogggari Pulkkisen kirjan kertojan ja päähenkilön, alle kolmekymppisen koulupsykologin Iiris Lempivaaran edesottamuksia ja ihmissuhteiden kiemuroita.
Myös kirjailijan muuntautumiskykyisyyttä on kiitelty - että aiemmin niin vakavana pidetty kirjailija pystyy kirjoittamaan taitavasti myös kepeämpää, suorastaan viihdyttävää tekstiä.
Joissain arvioissa Iiris Lempivaaran on katsottu edustavan chick litiä, naisten viihdekirjallisuudessa viime vuosikymmeninä pinnalle noussutta tyylisuuntausta tai lajityyppiä.
Lajityypin luonnehdinnassa slangisana chick tarkoittaa nuorta naista ja lit on lyhenne kirjallisuutta tarkoittavasta sanasta literature.
"Historiallisesti tarkasteltuna monentyyppisiä jatkokertomuksia on julkaistu runsaasti", kertoo naisten viihdekirjallisuuteen ja erityisesti chick litiin perehtynyt oululainen kirjallisuudentutkija Myry Voipio.
Esimerkiksi englantilaiskirjailija Helen Fieldingin päiväkirjan muotoon kirjoittamat Bridget Jones -tarinat ilmestyivät alun perin englantilaisissa sanomalehdissä. Lehdissä julkaistut tarinat ovat sittemmin jatkaneet elämäänsä kirjoina ja elokuvina.
Chick lit -lajityypin katsotaan saaneen alkunsa nimenomaan 1990-luvun puolivälissä ja juuri Fieldingin Bridget Jonesin päiväkirjamerkinnöistä.
Toinen keskeinen suunnannäyttäjä samalta ajanjaksolta on yhdysvaltalainen Candace Bushnell, jonka Sinkkuelämää- eli Sex and the City -tuotannosta on siitäkin tullut jo käsite. Myös Bushnell aloitti ihmissuhdekiemuroihin sukeltavat kertomuksensa lehtikolumneina, ja kolumnien jatkoksi alkoi ilmestyä kirjoja, tv-sarja ja elokuvia.
Chick litin historian voi tutkijan mukaan sanoa juontuvan muun muassa englantilaiskirjailija Jane Austenin tuotannosta. Esimerkiksi Bridget Jones: Elämäni sinkkuna -kirjaa (1996) on luonnehdittu nykyaikaiseksi mukaelmaksi Jane Austenin romaanista Ylpeys ja ennakkoluulo (1813). Myös goottiromanttinen kauhuperinne on osa lajityypin juuria.
"Suomalaisesta kirjallisuudesta mainitaan usein - ja aivan syystä - Hilja Valtosen kirjat. Myös niissä on päähenkilönä itseironinen ja itsenäinen nainen, joka tarkkailee maailmaa ja käsittelee elämässään ilmeneviä ongelmia humoristisella tavalla", Myry Voipio sanoo.
Esimerkiksi voisi nostaa Valtosen esikoisromaanin Nuoren opettajattaren varaventtiili, joka ilmestyi vuonna 1926.
Mutta mitä se chick lit on ja miten se eroaa niin sanotusta tavallisesta viihteestä?
Aivan yksiselitteistä määritelmää ei tutkijan mukaan lajityypille ole, koska nykyään sillä on useita alalajeja esimerkiksi päähenkilön iän, perhetilanteen, kansallisuuden ja sukupuolen perusteella.
Useimmiten chick litillä kuitenkin tarkoitetaan kaunokirjallisuutta, joka käsittelee modernin länsimaisen naisen ihmissuhteita tai muita elämän ongelmia humoristisesti ja kepeästi. Päähenkilönä on yleensä 20-40-vuotias, akateemisesti koulutettu nainen, joka työskentelee esimerkiksi viestinnän, muodin tai viihdeteollisuuden alalla. Tyypillisesti tarinat sijoittuvat maailman suuriin metropoleihin.
"Tämä on nähty yhtenä syynä sille, miksi Suomessa ei ole vielä julkaistu kovin paljon chick litiä. Eihän meillä niitä varsinaisia metropoleja oikein ole", tutkija naurahtaa.
Chick litille tyypillisiä rakenteellisia piirteitä ovat Voipion mukaan erilaiset listaukset sekä kerrontaa rytmittävät sähköpostiviestit ja twiitit. Nimien pudottelut kuten tuotemerkkien maininnat ovat nekin tavanomaisia.
Erona muuhun viihdekirjallisuuteen Voipio mainitsee vielä kertojan itseironisen otteen.
Chick lit -sankarittarella on lisäksi usein jokin ulkonäköön liittyvä kompleksi.
"Itseironia ei kuitenkaan saa olla liian märehtivää eikä kyynistä, eivätkä koomiset sattumukset saa olla sellaisia, että lukija joutuu ulisemaan myötähäpeästä."
Voipion mukaan teoksen pitää pystyä samaan aikaan sekä täyttämään lukijan odotukset että yllättämään lukija uudella tavalla.
"Vaatii todella suurta taitoa pystyä kirjoittamaan hyvää chick lit -viihdettä. Hyviä ja huonoja esimerkkejä on, aivan kuten kaikessa muussakin kirjallisuudessa", tutkija Myry Voipio sanoo.

Artikkelin lähde Kaleva