Artikkelin lähde Kaleva
Silja Aitoaho Kaleva
Oulu Laura Hietalalla on erikoinen osa-aikatyö. Hän kipuaa kerran viikossa Oulun tuomiokirkon torniin jyrkkiä, pikemminkin tikapuita muistuttavia portaita pitkin, vetää vanhan tornikellon ja öljyää sen tarvittaessa.
Kapea portaikko on paikoitellen niin pimeä, että eteenpäin on mentävä käsikopelolla. Valoisimmissa kohdissa seinillä komeilee valtavat määrät nimikirjaimia, joita torniin on raapustettu aikojen saatossa.
Niistä muutamat ovat Hietalan sukulaisten käsialaa. Viimeistä vuotta Oulun suomalaisen yhteiskoulun lukiota käyvä Hietala ei ole suvun ensimmäinen portaiden kipuaja, vaan äidin puoleinen suku on vastannut Oulun tuomiokirkon tornikellon vetämisestä jo vuosikymmeniä.
Ensimmäisenä vetovastuussa oli Hietalan äidin pappa, joka työskenteli Oulun kaupungin palveluksessa. Sen jälkeen kellosta huolehtivat vuorollaan tämän kolme poikaa, sitten Hietalan eno, äiti ja sisko.
Haukiputaalta Ouluun kouluun kulkeva Hietala vilkuilee kelloa aina koulumatkoilla.
Varsinkin kovilla pakkasilla kellonajat heittelevät helposti jopa 10 minuuttia. Viime viikolla kello pysähtyi, vaikka veto ei ollut vielä loppunut.
Ennen kellon metallivaijeri piti vetää käsin kammella, nyt sähkömoottori vetää kellon. Hietala virittää kelloa tottuneesti. Työ on valmis varttitunnissa. Kun kello on vedetty ja vieteri kiristetty, kello käy taas viikon ajan.
Oulun kaupungin mukaan traditiota yhden suvun hoidossa olevasta kellosta on tarkoitus jatkaa. Sitä toivoo myös Hietala.
Seuraavaksi katseet kohdistuvat siskoon, sillä Hietala suunnittelee syksyllä muuttoa Oulusta Helsinkiin opintojen perässä.
Artikkelin lähde Kaleva