Artikkelin lähde Kaleva
Hanna Kuonanoja tekstit
Jarmo Kontiainen kuvat
Intiön vesitorni
Vajaat neljäkymmentä metriä ei ole kummoinen matka, mutta kun nousee sen verran maanpinnasta tornin seinämiä loivasti kierrellen, pariin otteeseen siinä saa puhallella.
Intiön vesitornin portaita kavutessa vastaan tulee koko ajan todisteita aikaisemmista kävijöistä. Pitkin matkaa seinämiin on raaputeltu nimikirjaimia. Tornin huipulta löytyy muistoja varuskunta-ajoista, sillä kupolikaton alla sijaitsevan pienen kopin ulkoseiniin ovat varusmiehet ikuistaneet jäljellä olevia palveluspäiviään:
"Kemin konalla 50 TJ."
"Gonakannu paras kannu 74 TJ."
"Mopo huokaa taasko tiskiin, vanha huutaa jäitä viskiin."
J. S. Sirénin suunnittelema vesitorni valmistui vuonna 1927, ja sen tehtävä oli pitää yllä tasaista painetta kaupungin samoihin aikoihin rakennetussa vesijohtoverkossa. Torni poistui käytöstä vuonna 1969, jolloin Puolivälinkankaalle valmistui uudempaa tyyliä edustava kartiomallinen vesitorni.
Intiön vesitorni kuuluu Oulun kulttuurihistoriallisesti arvokkaisiin rakennuksiin, ja se on suojeltu. Kuten käytöstä poistuneisiin vesitorneihin monin paikoin, myös Intiön vesitorniin on aikanaan kaavailtu uusiokäyttöä. 1980-luvun lopun suunnitelmat liike- ja toimistotilojen rakentamisesta kuitenkin tyssäsivät, sillä ulkopuolinen hissitorni ei arvokkaaksi määritellyssä rakennuksessa tullut kysymykseen.
Vesitornin katolla on kaiteella varustettu tasanne, josta avautuvat päätähuimaavat näkymät joka puolelle Oulua. Valmistumisensa jälkeisinä vuosikymmeninä torni olikin avoinna yleisölle. Maisemia pääsi ihailemaan, kun pulitti markan pääsylippuja myyvälle vahtimestarille.
Tätä nykyä vesitornista löytyy pääasiassa puhelinoperaattori DNA:n tekniikkaa.
Martinniemen sahan voimala
Kun valokuvauksen harrastajien foorumilla joku kyselee Oulun alueelta kuvaustarkoituksiin sopivaa rähjääntynyttä miljöötä, ei mene kauan, kun esiin nostetaan Martinniemen saha. Rappeutuneisuuden romantiikan päälle ovat ymmärtäneet myös musiikkivideoiden tekijät.
Sahan vanha voimalaitos on surkeassa kunnossa, eikä siellä ole turvallista liikkua. Seiniä peittävät graffitit ja lattioita lasinsirut, ja tuon tuosta vastassa on kolo, jonka alla avautuu pelkkää mustaa.
Paikan kummallista viehätystäkään ei käy kiistäminen: ajat sitten käymästä lakanneet mittarit ja namiskat valvomon pöydässä kertovat tarinaansa sille, joka osaa niistä jotain päätellä.
Voimalaitos ja sen vieressä seisova 70-metrinen piippu ovat viimeiset rakennukset, jotka Martinniemen vanhasta sahasta ovat jäljellä. Niiden kohtalosta on väännetty peistä jo pitkään.
Nykyisellä omistajalla UPM:llä ei ole rakennuksille käyttöä, ja yhtiö olisi halunnut purkaa ne jo vuosia sitten. Haukipudas-seura puolestaan on ajanut niiden suojelua.
Monien vaiheiden jälkeen viime keväänä Pohjois-Pohjanmaan ely-keskus päätti suojella piipun, mutta ei voimalarakennusta. UPM puolestaan ilmoitti tyytymättömyytensä suojelupäätökseen ja aikeensa valittaa ratkaisusta oikeuteen.
Tekun talo
Äkkiseltään saattaisi ajatella, että viisikerroksinen oppilaitos Oulun keskustassa odottaa kalustamistaan: luokkahuoneet näyttävät siivotuilta, seiniä koristavat modernit maalaukset, penkit auditoriossa ovat kuin uusia.
Siellä täällä kuitenkin huomaa, että tiloista on lähdetty: Ruokalan pataan on jäänyt vesi, liitutaululle on joku lähtiessään kirjoittanut "Opetaja on pöljä". Portaikon ylätasanteella sijainneesta limoviikunasta on jäänyt kellastuneiden lehtien rinki.
Entinen Teknillisen oppilaitoksen talo Albertinkuja 20:ssä tyhjeni muutama vuosi sitten sisäilmaongelmien takia. Rakennuksen viimeisiä käyttäjiä olivat Oulun seudun ammattikorkeakoulun hallinto ja ammatillinen opettajakorkeakoulu.
Vuonna 1940 valmistunut rakennus edustaa funktionalismia ja kuuluu siten samaan tyylilliseen kokonaisuuteen sitä ympäröivien rakennusten, muun muassa nykyisin keskustan terveysasemana toimivan entisen keskuskansakoulun ja kadun toisella puolella sijaitsevan SOK:n varastorakennuksen kanssa.
Tekun taloon on tulossa asuntoja. Oulun seudun koulutuskuntayhtymä totesi rakennuksen vuosikymmenen vaihteessa hyvin huonokuntoiseksi ja suunnitteli sen purkamista, mutta päätyi purkuluvan hakemisen sijaan kiinteistön myyntiin. Rakennusyhtiö Peab Oy:n kanssa solmittu ehdollinen kauppa astuu voimaan, kun talon asumiskäytön salliva asemakaavamuutos on hyväksytty. Tällä hetkellä se on vielä kesken.
Uudessa asemakaavassa rakennus on tarkoitus suojella. Julkisuuteen on kerrottu, että rakennuksen ulkonäkö muuttuu jonkin verran mutta muutoksissa tulee noudattaa rakennuksen tyyliä ja rakennusajan henkeä. Sisällä on tarkoitus suojella erikseen suuri porrashuone, joka on usein muutostöiden kohteena olleen talon parhaiten alkuperäisen kaltaisena säilynyt osa.
Tuiranpuiston talot
Entisellä sairaala-alueella Tuiranpuistossa moni vanha rakennus on löytänyt uuden käyttötarkoituksen: sisätautiosasto on nykyisin päiväkoti, synnytyslaitos mielenterveyskeskus, kulkutauti- ja eristysosastot vammaisten asumisyksiköitä.
Keskellä puistoa seisoo kuitenkin rivi lukoin, laudoin ja vanerein suljettuja puutaloja - ränsistyneitä, mutta yhä vankasti pystyssä.
Tuiran sairaala rakennettiin pääosin 1900-luvun vaihteessa, viimeisenä synnytyslaitos 1920-luvulla. Sairaalatoiminta siirtyi muualle vähitellen: synnytykset jo 1970-luvun puolivälissä, viimeiset toiminnot 1990-luvulla.
Nyt tyhjillään olevissa puutaloissa ovat aikanaan toimineet muun muassa röntgen, laboratorio ja keittiö. Niiden lisäksi taloissa on varastotiloja.
Talot omistaa Oulun kaupunki, ja kaavassa niillä on suojelumerkintä. Toistaiseksi talojen varalle ei ole tehty suunnitelmia.
Entisen röntgenin tiloissa on käyntihetkellä tosin kaikkea muuta kuin tyhjää. Seiniä, pöytiä ja hyllyjä täyttävät vanhat sairaalassa tarvitut laitteet ja esineet: koruton puujalka, sydän-keuhkokone, hammasinstrumentit, pyörillä kulkeva teline jalkatukineen ja niin edelleen. Sairaala-alueelta kerätty välineistö on lahjoitettu Pohjois-Pohjanmaan museolle.
Nostalgiset laitteet ovat kiinnostaneet muitakin - ne ovat muun muassa olleet lainassa Lordi-elokuvan kuvauksissa.
Nokelan varikkoalueen vesitorni
Joutsensillalla liikkuessa usein silmiin osuva, junaradan vieressä sijaitseva torni on varikkoalueen vanha vesitorni. Se on rakennettu vuonna 1950, jolloin junat vielä kulkivat höyryvoimalla ja suuria vesisäiliöitä tarvittiin.
Vesitorni on tehty tyyppipiirustuksilla, ja samanlaiset tornit on rakennettu 1940-luvulla myös Sortavalan ja Riihimäen asemille.
Torniin noustaan kapeita, puisia portaita. Niiden yläpäässä tulee vastaan ovaalin muotoinen tila, jossa sijaitsee kaksi massiivista vesisäiliötä venttiileineen. Paikallaan on yhä myös valurautainen kamiina, jolla tilaa on aikanaan lämmitetty.
Vesitorni poistettiin käytöstä höyryjunaliikenteen loppuessa 1970-luvun puolivälissä, ja siitä lähtien se on ollut tyhjillään. Torni on yhä VR:n omistuksessa. Se on vuokrattu eteenpäin, mutta vuokralainen käyttää pääasiassa tornia ympäröivää aluetta pysäköintiin. Uutta käyttötarkoitusta vesitornille ei ole löydetty.
Kun ratapihaa pari vuotta sitten kaavoitettiin uusien hallien rakentamista varten, Pohjois-Pohjanmaan museo totesi vanhojen veturitallien, toimistorakennuksen ja vesitornin muodostaman kokonaisuuden kulttuurihistoriallisesti arvokkaaksi. Rakennukset onkin nykyisessä asemakaavassa suojeltu.
Artikkelin lähde Kaleva