Artikkelin lähde Kaleva
Jaana Skyttä
Oulu Kahdeksan vuotta sitten Elina Eskelinen, 70, asui ensimmäistä kertaa elämässään yksin. Uusi elämäntilanne pisti kelaamaan mennyttä. Syntyi kirja, Kiitos tuliaisista elämä.
Tuliaiset eivät ole aina olleet sellaisia kuin Eskelinen olisi toivonut, mutta nyt tuntuu, että kaikella on ollut tarkoituksensa.
Pohjois-Savossa syntyneenä, kahdeksanlapsisen, vähävaraisen perheen esikoistyttärenä Eskelinen joutui kantamaan vastuuta nuoremmistaan jo varhain. Niin oli myös sen jälkeen, kun äiti 46-vuotiaana kuoli ja perheeseen jäi neljä alaikäistä lasta. Eskelinen oli silloin naimisissa ja hänellä itsellään jo lapsia.
Seitsemästä lapsestaan Eskelinen sai pitää neljä.
"Kaksoset synnytin noin puolessa välin raskautta. Pikkusydämet lakkasivat lyömästä rintani alla. Kolmas, nuorimmainen valui hiljaa pois muutaman kuukauden ikäisenä", hän sanoo.
Avioliitto päätyi avioeroon 26 vuoden jälkeen. Tuli henkilökohtainen konkurssi, jossa rahat menivät viimeistä lanttia myöten.
"Materian menetystä en ole ikinä surrut. Synnyin olosuhteisiin, jossa totuin toisenlaisiin rikkauksiin. Äitini sanoi, että sitä on vaikka aidanseipäänä, jollei muusta tiedä. Elämässäni on ollut taloja ja ei-taloja, mutta aina koti."
Muutaman vuoden kuluttua erosta Eskelinen kohtasi elämänsä rakkauden. Kihloissa oltiin kymmenen vuotta ja häät olivat ovella, kun eräänä iltana mies sai ruokapöydässä sydäninfarktin. Hän kuoli Eskelisen syliin. "Mieheni lähti elämänjoutsenen mukaan. Laitoin kihlasormukset hellästi hänen sydämensä päälle, siellä ne ovat."
Vielä tuli lyhyt avioliitto, joka päättyi eroon.
"Sen jälkeen tajusin, että itsestäni minun on löydettävä turva ja rauha. Päätin tutustua itseeni ja tehdä elämästä omani näköisen."
Se näkyy Eskelisen kodissa. Tunnelma on levollinen.
Omaperäisesti sisustettujen huoneiden seinät ovat täynnä Eskelisen maalaamia tauluja. On kynttilöitä, suolalamppua ja antiikkisia huonekaluja, itsetehty olohuoneen pöytä ja omin käsin tehtyä keramiikkaa.
"Kirjat kuvastavat maailmankatsomustani ehkä parhaiten", Eskelinen sanoo ja näyttää teoksia taiteesta, filosofiasta, mystiikasta ja jälleensyntymästä.
Nuorekas sinkkurouva syö kasvisruokaa, koska ei halua syödä ruokia, joilla on silmät. Hän kirjoittaa, tanssii ja meditoi. Käy Sokrates-kahvilassa filosofoimassa. Eskelinen soittaa myös hanuria.
"Hanurinsoitossa on ollut pitkä tauko. Hukkasin sävelet suonistani, kun elämässä oli peräkkäin monta menetystä ja väsyin."
Matkan varrella moni onkin kysynyt, miten Eskelinen on jaksanut kaiken.
"On ollut pakko. Ei minulta ole kysytty. Olen sinnikäs. Aina olen noussut uudelleen."
Ennen nyt ilmestyvän kirjan kirjoittamista Eskelinen kirjoitti vuosikymmenet ajatuksiaan paperille ylös ja vuosia runoja erääseen aikakauslehteen. Toimittaja sanoi, että runoista heijastuu eletty elämä.
Kiitos tuliaisista elämä -teos kertoo Eskelisen elämäntarinaa, sisältää hänen runojaan, pohdintojaan ja kuvia hänen maalauksistaan sekä myös itse otettuja valokuvia.
"Toivon, että lukija herää pohtimaan, miten voisimme käyttäytymisellämme muuttaa elämistämme ja asennoitumistamme parempaan. Haluan, että lapseni, lapsenlapseni ja tulevat sukupolveni näkevät kirjaa lukiessaan, että tuollainen se Elina-mummo oli."
Artikkelin lähde Kaleva