Artikkelin lähde Kaleva
Eeva Kauppinen Kaleva
Oulu Arthur Millerin näytelmän päähenkilö, kauppamatkustaja Willy Loman, on tullut unelmiensa ja uransa päähän. Entinen myyntitykki saa potkut, ylpeys ja itsetunto kolhiintuvat.
Vastaava hyytävä pettymys ja tarpeettomuuden tunne leviää yt-neuvottelujen ja irtisanomisten Suomessa.
Taantuma-Suomi on kuin Loman-landia.
"Millerin näytelmä Kauppamatkustajan kuolema (1949) on kiistatta moderni klassikko", ohjaaja Paavo Westerberg toteaa. "On voimakas poliittinen ele kirjailijalta kääntää päämme katsomaan tällaista miestä. Heitä ovat suomalaiset huoltoasemat ja lentokentät täynnä."
Millerin näytelmä palkittiin ilmestyttyään Pulitzer- ja Tony-palkinnoilla. Westerberg ohjaa sen vierailijana Oulun kaupunginteatterissa.
"Juuri mikään ei ole muuttunut yli 60 vuodessa", Westerberg huomauttaa.
"Willyn pomo Howard sanoo hänelle, että jos mulla vaan olisi sulle joku paikka. Mutta mihin mä sut pistän, kun en voi muuttaa hiekkaa vedeksi. Sama laulu soi nyt aika monessa konttorissa ympäri Suomen niemeä."
Westerbergin mielestä Millerin näytelmän teemat puhuttelevat nyt - ja kaikissa ajoissa.
"Olemme ajautumassa aika syvään lamaan. Tulee irtisanomisia, eriarvoisuus kasvaa ja leipäjonot pitenevät. Miller asettaa näytelmänsä yhdeksi keskeiseksi kysymykseksi, mikä on ihmisen arvo ja voidaanko se mitata rahassa. Willy Lomanin poika Biff sanoo, että hänen arvonsa on taala tunnissa."
Westerberg näkee, että Miller tekee tavallisesta kaupparatsusta suurmiehen kerronnan ja ihmiskuvauksen kautta. Vanhempi poika Biff vertaa isäänsä ruhtinaaseen. Vaimo Linda sanoo, että pieni mies voi olla väsynyt yhtä lailla kuin suuri.
"Willy Loman on henkilö, jonka voi lukea kauhean monella tavalla. Hän ei ole yksiselitteisen sympaattinen, vaan keskeyttää vaimonsa koko ajan, mahtailee ja on mielestään kaikessa oikeassa. Silti täytyy sanoa, että olen tämän prosessin aikana rakastunut Willy Lomaniin - se on tietysti ohjaajan tehtäväkin, puolustaa roolihenkilöitä. Näen Willyn hyvin rakastettavana hahmona."
Willy Lomanin roolin näyttelee Risto Tuorila, Linda-vaimon Hannele Nieminen. Biff-poikaa esittää vierailija Markus Järvenpää ja hänen veljeään Happya Tomi Enbuska.
Westerberg toteaa, kuinka empatian synnyttäminen on jo itsessään arvokasta tänä aikana.
"Kun meitä on liikaa, niin kuin Millerkin sanoo. Kun kilpailu kovenee, voi hämärtyä, minkä takia ja keitä varten me itse asiassa ollaan täällä: itseämme vai toisiamme."
Paavo Westerberg tekee töitä sekä teatterin että elokuvan puolella. "Koen molemmat itselleni läheisinä. On inspiroivaa vaihtaa välinettä. Se pitää hereillä ja koko ajan voi oppia uutta."
Westerberg on yksi Kansallisteatterin kotikirjailijoista.
"Kansallisteatterin johtajan Mika Myllyahon kotikirjailijasysteemissä on hienoa jatkuvuus. Siinä on pidempiaikaista sitoutumista teatterin taholta", Westerberg kehuu.
Kansallisteatteri tilaa ensi alkuun jokaiselta kotikirjailijalta kolme näytelmää. Westerberg kirjoitti ja ohjasi Kansallisessa jo näytelmän He eivät asu enää täällä (2012).
"Pitkä sitoutuminen on taiteilijaksi kasvamisen ja työn tekemisen kannalta kauhean kiva, koska tätä työtä muuten tehdään aika pieninä palasina. Samalla se on lisännyt yhteisöllisyyttä ja ajatusten vaihtoa kirjailijoiden välillä. Se on ollut tosi mielekästä."
Westerberg on mukana näytelmäkirjailijoiden Teksti-yhteisössä ja toimii Suomen näytelmäkirjailijat ja käsikirjoittajat -yhdistyksen hallituksessa. Kyseessä on entinen Suomen näytelmäkirjailijaliitto.
"Suomalaisella näytelmäkirjallisuudella menee erittäin hyvin. On tullut paljon kiinnostavia nuoren polven kirjailijoita. Samaan aikaan pidempään ammatissa toiminut kirjailijapolvi tekee kiinnostavia avauksia", Westerberg luonnehtii.
Hänen mielestään uudet näytelmät ja romaanidramatisoinnit eivät sulje pois toisiaan.
"Kyllähän hyvä kirja taipuu näyttämölle siinä missä hyvä alkuperäistekstikin. Eivät ne kilpaile toistensa kanssa. Kaikkea tarvitaan. Klassikoita tarvitaan. Se on vain rikkaus."
Artikkelin lähde Kaleva