Artikkelin lähde Kaleva
Tempo di Polacca. Oulu Sinfonia. Kapellimestari Anna-Maria Helsing. Solisti Nancy Zhou, viulu. Madetojan salissa
Oulussa 24.1.
Oulu Sinfonia on uuden vuoden alkajaisiksi hemmotellut viulunsoiton ystäviä oikein kunnolla, sillä kausi on alkanut kahdella romanttisella konsertolla ja kahdella taitavalla solistilla.
Vasta 20-vuotias Nancy Zhou on ehtinyt menestyä jo monissa kilpailuissa, mutta on tietysti vasta uransa alussa, ja pikaisen googlauksen perusteella konsertin käsiohjelmasta löytyvä esittely onnistuu kattamaan taiteilijan jotakuinkin koko tähänastisen toiminnan.
Solistinumerokseen Zhou oli valinnut Henryk Wieniawskin Viulukonserton nro 2 d-molli op. 22. Taiteilijan soitto oli raikasta ja täsmällisen taiturillista ja Zhu löysi hyvin myös teoksen haikean nostalgisen pohjavireen.
Nuoren muusikon soitossa saattoi kuitenkin kuulla myös pitkän kilpailuputken synnyttämää näyttämisen halua ja ylikorostavaa suurieleisyyttä, joka ei aina toiminut musiikin kannalta parhaalla mahdollisella tavalla.
Ensimmäisen osan taiturijaksojen ja elegisten melodioitten välinen tasapainoilu onnistui hyvin, mutta pienimuotoisen Romanssin huipentumat oli mitoitettu niin muhkeiksi, että kilpailutilanteessa unisempikin tuomari varmasti sanoman ymmärtää.
Finaalin à la Zingaran kimppuun Zhou kävi lähes sprintterimäisellä tyylillä, jossa oman huikean osaamisen esittely voisi saada seurakseen myös itsevarmaa rentoutta.
Ouluun tullessaan Suomen ensimmäisenä naisena mainostetun Anna-Maria Helsingin kausi Oulu Sinfonian taiteellisena johtajana tulee syystä tai toisesta jäämään vähän pätkätyön luonteiseksi, sillä kolmea vuotta ei orkesterin luotsaamisessa voi kovin pitkänä periodina pitää.
Helsingin työn tulos oli jälleen kerran vakuuttavaa ja huoliteltua. Tulkinta Pjotr Tšaikovskin Sinfoniasta nro 3 D-duuri op. 29 panosti selvästi ripeäliikkeiseen energisyyteen ja tanssillisuuteen.
Ensimmäisessä osassa ihastutti pulleaa mahtipontisuutta välttelevä keveys, Alla Tedescassa jatkuvan hemiola-rytmin neliskanttisuutta häivyttävä ilmava baletinomaisuus ja orkesterin kannalta kimurantissa Scherzossa huolellisesti hallittu vauhti.
Jopa viimeisen osan Poloneesin keskelle ilmestyvä, kulmikkuudessaan tahatonta komiikkaa lähestyvä fuuga tuntui tällä kertaa tavallista vähemmän hölmöltä.
Kaiken kaikkiaan orkesterista löytyi Helsingin ohjauksessa edellisen viikon konserttiin verrattuna enemmän sävyjä erityisesti dynaamisen asteikon hiljaisessa päässä.
Tästä hyötyi erityisesti konsertto, jossa Oulu Sinfonia seuraili solistiaan herkästi kuunnellen ja nopeasti reagoiden
Hannu Hirvelä
Artikkelin lähde Kaleva