Artikkelin lähde Kaleva
Oululaisen näyttelijän Veikko Myllyn 80-vuotistaiteilijajuhlaesitys Yhä liekeissä tarpoo lyriikan ja tarinankerronnan hengessä elämän suuria realiteetteja. Näitä ovat arjessa selviämisen, rakkauden ja hengenelämän suuret teemat.
Tulkinnat nousevat Aaro Hellaakosken, Oiva Paloheimon ja Claes Anderssonin runojen tarjoamista välähdyksistä universaaleista kokemuksista.
Liikkeelle lähdetään kaupunkikuvasta. Ollaan Hellaakosken Oulussa: on pakkasta ja pitäisi löytää kämppä tai koppi, jossa kirjoittaa runoja. Ja talon asukkaista runoilija havainnoi, että "siellä asusti köyhiä perkeleitä".
Hellaakoski kirjoittaa lyriikkaansa uuden runousopin tuulia: siinä on vielä symbolismille ominaisia subjektiivisia kokemuksia, mutta mukaan tulee eettisiin perusteisiin nojaava käsitys runoudesta. Siinä taide, uskonto ja elämä ovat yhtä, ja tätä runous ilmaisee.
Etenkin esityksen keskikohdaksi nostettu kokoelma Pan kuuntelee virttä (vuodelta 1947) nousee ekspressiiviseksi ja voimakkaaksi minän kokemukseksi.
Säkeiden sisään kirjoitettu rumuus, karkeus ja koristelemattomuus ovat runoestetiikassa kirjoitusajankohtaa ajatellen uusia arvoja, jotka edelleen näyttävät puhuttelevan.
Mylly tekee selvää jälkeä teksteistä ja näyttämöllä olemisesta; parhaimmillaan puhuu runo. Ei puhettakaan lavarunoudelle usein ominaisesta taiteilijan ego-keskeisyydestä, halusta hätkähdyttää, olla mediaseksikäs tai muuten vain viihdyttävä!
Kun Mylly henkäisee runon kuvajatkumon yleisölleen, vastaanottajassa tapahtuu hienosäikeistä sisäistä liikettä. Runoista möyhennetään hengenruokaa, joka kummasti virkistää.
Hieno idea oli ottaa mukaan sähkökitara, josta Markku Mylly sananmukaisesti polki ulos urkumaisia soundeja ja tunnelmaan sopivia taustamattoja. Muuta ei tarvittu. Leikitteleviä linkkejä menneille vuosikymmenille löytyi tästäkin. Esitys oli ehdottomasti antoisa.
Veikko Myllyn vankka ammattitaito ja jotenkin riisuttu nöyrä mieli runojen parissa vetosi. Tällaista pitäisi "runoilijoiden Oulussa" olla ehdottomasti enemmän. Etenkin vanhempi polvi, sidoksissa vanhustentaloihin, saisi hengenravintoa tällaisesta vierailevasta projektista.
Kesäkuussa muuten tulee 120 vuotta Oulussa syntyneen Aaro Hellaakosken syntymästä.
Pirjo Suvilehto
Artikkelin lähde Kaleva