Artikkelin lähde Kaleva
Pia Kaitasuo Kaleva
Oulu Iloinen nauru kantaa Oysin hallintorakennuksen yläkerran ovensuuhun. Iltapäiväkahviseurueesta erkanee hyväntuulinen mies paitahihasillaan ja paiskaa tulijoiden kanssa kättä.
Työhuoneessa Hannu Leskinen nappaa vaatepuulta tumman pikkutakin. "Panen tämän virallisen osan päälle. Yleensä teen työtä hihat käärittyinä."
Hän suostuu kuitenkin pyyntöön jättää virallisuus syrjään - Leskinen taittelee hihansuut hymyillen ja asettuu kuvattavaksi.
Etukäteen on sovittu, ettei puhuttaisi työstä, sillä eihän instituutio täytä vuosia, vaan ihminen sen johdossa.
Keskustelu kulkee sittenkin vääjäämättä työn piirissä ja ne jotka Hannu Leskisen hyvin tuntevat, eivät tätä lainkaan ihmettele. Sen verran uuras tämä on.
Toimitusjohtajan ikkunanlaudalla on muistoja vuodelta 1988. "Kajaanin nuorkauppakamari nimesi minut virkeäksi virkamieheksi."
Jo hetken juttelun jäljiltä voi kysyä kurillaan, kokeeko hän saaneensa elinikäisen nimityksen.
"Kyllä se minulle taitaa sitä olla", hän myöntää naurahtaen. "Olen ollut kohtuu energinen ihminen aina."
Leskinen kertoo olleensa vilkas lapsi, utelias, muttei järin tarkkaavainen. "Jos olinkin vilkas, en silti ollut lainkaan ilkeä."
"En olisi tässä, jos luonteeni olisi ollut toisenlainen", hän toteaa.
"Jollakin tavoin sitä on helposti kokenut uudistamisen ja innovatiivisuuden maailman tärkeiksi ja tämä on johdattanut minut näihin työtehtäviin."
Uudistaminen on useimmiten hidasta, hän huomauttaa.
"Tässä tullaan määrätietoisuuteen - on näytettävä koko organisaatiolle, mitä haluaa. On myytävä ideansa muille."
Leskisen kokemukset ja taidot tunnustetaan myös siellä, missä suunnitellaan raamit hänen johtamansa organisaation toimia.
"Minulla on ollut ilo olla mukana kymmenen vuoden ajan muun muassa kaikissa sosiaali- ja terveysministeriön kehityshankkeissa."
"En ole vallanhaluinen, mutta minulla on halu vaikuttaa", hän tähdentää.
Politiikkaan Leskinen ei lähtenyt, vaikka kiinnostus yhteiskunnallisiin kysymyksiin oli kova jo kouluaikoina. Kyselijöitä on ollut.
"Tarvittava hurja lataus puuttui. Valitsin virkareitin, jota pidän yhtä tärkeänä kuin poliittista päättämistä, ja näissä asiantuntijatehtävissä olen päässyt todella vaikuttamaan yhteiskuntaan toisella tavoin."
Hän näkee tässä neuvonantajan roolissa "hiljaisen kiitoksen" myös työyhteisölle kuin alueellekin.
Hannu Leskinen lienee niitä, joista kainuulaisuus ei lähde edes juuriharjalla. Silti hän koki Pohjois-Pohjanmaan Sairaanhoitopiirin johdossa avautuneen tehtävän niin haasteelliseksi, että perhe pakkasi laukkunsa.
"Tunsimme että vielä oli tilaa uudelle elämänvaiheelle."
Leskinen kertoo päättäneensä aikoinaan tehdä elämässä kolme asiaa. "Siis että klaaraisin ne normaalin isän ja puolison roolien lisäksi."
Nämä olivat väitöskirjan tekeminen, maratonin juokseminen ja saksofonin soittaminen
Kolmannen aika on viimein tullut. Leskinen on opetellut aivan omin rahkein jo parikymmentä kappaletta Kajaanista läksiäislahjaksi saadulla alttofonilla.
Soitonopiskelu on osa Leskiselle tärkeää "ihan itselle otettua aikaa".
"Jos teet työtä tällaisen määrän, on huolehdittava että jaksaa", Hannu Leskinen näkee.
Artikkelin lähde Kaleva