Tuppukylä vai turbokylä?

Liisa Laine
Pekka Peura kuvat
Kaleva
Oulu Oulusta tuli vuoden vaihteessa väkiluvultaan Suomen viidenneksi suurin kaupunki. Edellä ovat Helsinki, Espoo, Vantaa ja Tampere, Turku jäi taakse.
Jos Oulun keskustassa kävelee, näyttääkö se isolta skandinaaviselta kaupungilta vai tuppukylältä?
Valtakunnallisen Elävä kaupunkikeskusta -yhdistyksen toiminnanjohtaja Pokko Lemminkäinen asettelee sanansa varovasti. Monia hyviä puolia on, mutta siihen nähden, kuinka vahva talousalue ja tärkeä maakunnallinen keskus Oulu on, keskustassa ei ole ainakaan ylisuoritettu.
"Oulu on ollut vanhan korttelirakenteensa vanki."
On tullut söpöä ja pienimuotoista, ei selkeästi urbaania ja komeaa.
Oulun uudet visiot kalliopysäköinteineen ja kortteleiden lisärakentamisineen tuovat Lemminkäisen mielestä kaivattua ryhtiä: "Keskustaan tulee lisää asukkaita, sielua ja uskottavuutta."
Samaan hengenvetoon Lemminkäinen kuitenkin kehuu nykyistä Oulun keskustaa. Se ei ole hänen mielestään perinteinen ja tylsä, vaan siinä on "innovatiivista herkkyyttä ja visuaalista tulevaisuudenhakuisuutta".
Erityisesti hän suitsuttaa uutta Rotuaaria.
"Sehän on esiintymislavoineen huikean sielukas ja omaperäinen, moderni ja houkutteleva. Vanha olikin jo vähän nuhjaantunut."

Sen sijaan Oulun
yliopiston arkkitehtiosaston siirtäminen pois keskustasta on Lemminkäisen mielestä valtava henkinen tappio Oulun keskustalle.
"Onko se todellakin totta? Opiskelijathan tuovat mehukkuutta, väriä ja sykettä keskustaan."
Nykyaikainen kaupunkisuunnittelu päin vastoin pyrkii sekoittamaan eri toimintoja keskenään. Keskusta ei ole pelkkää kauppaa vaan myös asukkaita, ihmisiä.
"Esimerkiksi Helsingissä on haasteena, että ydinkeskusta kuolee arki-iltaisin, kun siellä ei ole enää niitä ihmisiä."
Oululaiset itse ovat arvostelleet keskustaa liian pieneksi. Muutakin, aika ankaraa kritiikkiä on kuultu. Lemminkäisen arvio on kuitenkin positiivinen: Oulu on valtakunnan kärjessä keskustansa kehittämisessä.
Tämä noteerattiin jo kymmenen vuotta sitten, kun Oulu sai yhdistyksen vuosittain myöntämän Elävä kaupunkikeskusta -palkinnon.
"Nyt Oulun olisi jo korkea aika osallistua kilpailuun uudestaan", rohkaisee Lemminkäinen.
Kaupunkien keskustoille laaditaan parhaillaan "elävyysmittaristoa" . Lemminkäisen mielestä melkeinpä selkein merkki elinvoiman heikentymisestä on lauantaina avoinna olevien liikkeiden ja yritysten harveneminen.
Toinen varoitussignaali on tilitoimistojen ja vakuutusyhtiöiden ilmestyminen parhaille paikoille tyylikkäiden liikkeiden tai kahviloiden tilalle.
Kolmas kuvaava mittari on se, minkä verran kunta ja elinkeinoelämä investoivat keskustaan.
"Paras keskusta on sellainen, jossa on asukkaita, hyvät kauppiastavaratalot plus omaperäistä kivijalkakauppaa ja erikoisliikkeitä, jotka ovat myös lauantaina auki."
Ei ole samantekevää, miltä keskusta näyttää.
"Jos joku yritys miettii Ouluun sijoittumistaan, niin kyllä sieltä tullaan ihan sinne Rotuaarille katsomaan, että no: onko tämä tuppukylä vai oikea kaupunki.



Creative Commons -lisenssi
Artikkelin lähde Kaleva