"Parkumäki on Oulun paras paikka


Antti Ervasti Kaleva
Oulu "Parkumäki oli ennen Haukiputaan paras paikka. Nyt tämä on Oulun paras paikka asua", sanoo koko 71-vuotiaan elämänsä Parkumäellä asunut Pauli Greus.
Parkumäestä otsikoitiin Kalevassa seitsemän vuotta sitten räväkästi, että Parkumäki parkaisi oman kyläkoulun puolesta. Kylällä mentiin koululakkoon lakkauttamisuhan takia.
Taistelu tuotti tulosta: koulu on tällä hetkellä voimissaan.
Pauli Greusin alakouluaikoina 1950-luvun lopulla Parkumäellä oli niin paljon oppilaita, että koulua käytiin kahdessa vuorossa. Ensimmäiset tulivat aamukahdeksalta ja olivat kahteentoista, jolloin toinen vuoro tuli ja oli neljään saakka.
"Sattui niin hyvin, että saatoimme velipojan kanssa käyttää yhteisiä saappaita, koska olimme eri tuureissa. Vaihdoimme kenkiä portin pielessä, kun toinen tuli ja toinen meni."
Parkumäen parhaus johtuu Greusin mielestä osin hyvästä yhteishengestä, mistä koulukiista oli hyvä esimerkki. Toinen syy on sopuisuus.
"Täällä ei ole ollut mitään naapureitten välisiä kahnauksia koskaan, vaikka uusiakin asukkaita on tullut paljon", Greus kertoo.
Myös aivan lähellä sijaitseva merenranta tekee Parkumäestä halutun alueen.
Pauli Greus huomasi, että koulukiistan aikana kysyntä kävi hetken heikompana.
"Tietysti tänne ei pääse paljon uusia asukkaita tulemaan, koska tätä ei ole kaavoitettu. Joka vuosi kuitenkin joku rakentaa."
Myös Helli Jääski pitää Parkumäkeä ihanteellisena paikkana.
"Täällä on niin rauhallista. Kauppa saisi tietysti olla lähempänä, mutta onneksi taksi kuljettaa kauppaan kirkolle", Jääski tuumaa.
Parkumäen nimi viittaa vanhoihin karmeisiin tarinoihin historian syövereistä.
Kylän keskellä on vanha Parkumäen tila, jossa kerrotaan venäläisten tehneen tuhotöitä isonvihan aikana 1700-luvun alkupuolella.
"Siellä poltettiin taloja, ryösteltiin ja tapettiinkin ihmisiä. Parku tuli mäen eteen nimeksi, koska itkua ja parkua kuului, kun rantakyliin tehtiin ryöstöretkiä", sanoo Parkumäen emäntä Eine Kela.
Tarkemmat muistot ovat hälvenneet sukupolvi sukupolvelta.
Eine Kela on kuullut tarinat miehensä isovanhemmilta. Talon pihalta on löytynyt seitsemän ihmisen haudat, mutta niiden alkuperää ei ole tutkittu.
"Vainolaiset olivat kuulemma ryöstäneet nuoria miehiä ja naisia töihin Venäjälle. Kerrottiin, että pieniäkin lapsia oli tapettu. Kauheita tarinoita."



Creative Commons -lisenssi
Artikkelin lähde Kaleva