Artikkelin lähde Kaleva
Carita Forsman Kaleva
Oulu 30. syyskuuta vuonna 1978 Suomessa tapahtuu se, mitä ei ollut aikaisemmin tapahtunut, - eikä luultavimmin pystyisi enää nykypäivänä tapahtumaankaan.
Rahavaikeuksissa ollut myyntimies kaappaa lentokoneen, ottaa panttivangit ja saa lunnasrahat - ja palaa vuorokaudeksi kotiin.
"Niin, silloin viranomaiset ja päättäjät yllätettiin housut kintuissa. Manuaaleissa ei lukenut kohtaa, mitä tehdään, kun lentokone kaapataan", naurahtaa Kaappari-elokuvan ohjaaja Aleksi Mäkelä, joka oli tapauksen sattuessa kahdeksanvuotias.
"Muistan sen niin hyvin kuin pikkupoika voi sen muistaa. Ajatus siirtää tapaus elokuvaksi oli itänyt mielessäni pitkään, mutta sitten Lauri Puintilan kirja sai asiaan vauhtia", kertoo Mäkelä.
Toimittaja Lauri Puintila kirjoitti vuonna 2010 tapahtumasta kirjan Kaappari Lamminparras - Suomen ensimmäisen konekaappauksen tarina.
Mäkelä oli pyöritellyt aihetta ystävänsä Hissun eli Kari Hietalahden kanssa, ja idea elokuvasta oli myös Hietalahden pitkäaikainen haave.
"Ilman Hissun innostusta tämä ei ehkä olisi toteutunut tällä tavoin tai näin hyvin", Mäkelä jatkaa. "Ja minulle oli alusta lähtien selvää, että esitän Aarno Lamminpartaan roolin itse", lisää Hietalahti.
Rooli onkin varsinainen ensimmäinen suuri elokuvapäärooli Hietalahdelle, eikä mielekkyyttä vähennä se, että ohjaajana on yksi hänen läheisimmistä ystävistään.
"Kuvauksissa olemme aina ohjaaja-näyttelijä-pari ja minä teen sen, mitä ohjaaja käskee. Vaikka kuinka Aleksi vähättelee itseään henkilöohjaajana, mielestäni on hän yksi Suomen parhaimmista", Hietalahti kehuu.
Muissa näkyvissä rooleissa on joukko eturivin koomikoita kuten Jussi Vatanen, Miitta Sorvali, Armi Toivanen, Ville Myllyrinne ja Aake Kalliala, joista viimeinen tekee yhden parhaimmista elokuvarooleistaan.
"Sehän johtuu siitä, ettei Kalliala hymyile kertaakaan. Se on ajavinaan sitä lentokonetta oikeasti - jotta saisi naisia. Toimii, uskon", lohkaisee Hietalahti.
Kaappari-elokuva ottaa elokuvalle tyypilliseen tapaan oikeuksia kirjoittaa historiaa omalla tavallaan.
"Tosin täytyy mainita, että Puintilan kirja antaa niin hyvät lähtökohdat, että tässä tapauksessa ei tarvinnut liioitella yhtään", naurahtaa ohjaaja.
Mutta käytännössä dramatisointia on tietysti tarvittu.
"Oikeastihan kaappaus tapahtui syys-lokakuun vaihteessa, tavallisena lauantaina, ja elokuvassa se tapahtuu pääsiäisenä. Tällä halusimme korostaa, ettei pääsiäisenä saatu ketään lankapuhelimilla kiinni", selittää ohjaaja. Elokuva on myös kuvattu nopealla aikataululla talviseen aikaan, jolloin syyskuiset kuvat jäivät väliin.
Henkilönimet Lamminparrasta lukuunottamatta on muutettu, lisäksi aito liikenneministeri oli tuolloin Veikko Saarto, jota elokuvassa esittää Miitta Sorvalin roolittama kuvitteellinen naisministeri.
"Meidän oli vain yksinkertaisesti saatava naisväriä joukkoon. Pelkkien harmaapukuisten äijänköriläiden näyttäminen olisi ollut tylsää", selittää Mäkelä.
Autenttinen tilanne tarjosi käsikirjoitukseen myös laulaja Monica Aspelundin ja Aarno Ranisen, joista ohjaaja muovasi omat karikatyyrinsä.
"Heidän kauttaan saimme kuin tarjottimella matkustajiin särmää ja otetta", Mäkelä sanoo.
Aito Aarno Lamminparras viettää eläkepäiviä Ruotsissa, eikä ole nähnyt elokuvaa.
"En ole ollut hänen kanssaan missään tekemissä matkan varrella, enkä osaa sanoa yhtään mitä hän elokuvasta ajattelee. Minä olen vain koko ajan keskittynyt Hietalahden esittämään Aarnoon ja varmistanut, että se Aarno toimii oikein elokuvassa", Aleksi Mäkelä tuumaa.
Hietalahti taas ajattelee, että Lauri Puintilan kirja on läheltä totuutta ja elokuva lähellä kirjaa.
"Puintila kuitenkin kirjoitti kirjan Lamminpartaan avustuksella ja sai piirrettyä päähenkilön mielenliikkeet aika tarkkaan", Hietalahti huomauttaa.
Onko sitten olemassa vaara, että elokuva ihannoi rikollisia tai jopa yllyttää kaappaamaan lentokoneen?
"Kuten aikoinaan Pahoissa pojissa, niin aina minulla ollut periaate, että missään nimessä rikollista toimintaa ei tarvitse hyväksyä, mutta aina voi yrittää ymmärtää", sanoo Mäkelä.
"Kukaan ei ole koskaan täysin paha. On hieman yksisilmäistä ajatella, että jos joku henkilö on tehnyt jotain väärää, niin sitä ei saisi taiteen keinoin käsitellä. Tämä elokuva ei revi mitään haavoja auki ja 1970-luvusta on onneksi kulunut jo niin kauan aikaa. Kaappauksessa ei kuollut kukaan ja koko tapaukselle voi jopa nauraa."
"Jossain vaiheessa meillä oli jopa idea, että kaappari ei jäisikään kiinni. Elokuvissa kaikki on mahdollista. Titanicin voisi jättää uppoamatta, jos niin haluaisimme."
Artikkelin lähde Kaleva