Artikkelin lähde Kaleva
Arto Kiuru
Oulu Kuusrock-festivaali vuonna 1983 oli oululaiselle heviyhtye Lutherille suurta juhlaa. Black Sabbath -tyylistä raskasta rockia soittava kvartetti esiintyi lauantaina juuri ennen saksalaista The Scorpionsia, joka oli festivaalin pääesiintyjä.
Käynnissä oli eräänlainen punkin jälkeinen suomalaisen rockin uskonpuhdistus, jossa pohjustettiin tulevien vuosien raskaan rockin massasuosiota.
"Se oli veren, hien ja hevirockin aikaa", muistelee Luther-kitaristi Petteri West liki kolmekymmentä vuotta myöhemmin.
Saksalaisyhtyeen jäsenet seurasivat vain 17-18-vuotiaiden oululaispoikien keikkaa innostuneina.
"Kun soitimme Pihtiputaan Saapasjalkarockissa 1982, luuli Rockradion Heimo Holopainen meitä englantilaiseksi heviyhtyeeksi", West kertoo.
Raskas suomalainen rock etsi 1983 vasta uusia uomia.
Motörhead-tyylistä eleetöntä hardrockia masinoinut Riff Raff oli ehtinyt juuri julkaista kaksi ensimmäistä studiolevyä. Debyyttinsä julkaissut kuusamolainen Zero Nine kiersi ahkerasti Suomen tanssilavoja ja festivaaleja.
"Me kaikki kolme olimme raskaan pohjoissuomalaisen rockin varhaisia kyntäjiä", West tiivistää
Muhkeat Tom Selleck -tyyliset viikset kasvattanut kitaristi nousi lavalle ihoa myötäilevissä tiukoissa raitahousuissa, joiden design oli jäljitelty suoraan englantilaisten ja amerikkalaisten hevimuusikoiden suosimista keinokuituisista spandex-housuista.
"Silloinen tyttöystäväni ompeli housut minulle keikkaa edeltävänä yönä", West muistelee liki kolmekymmentä vuotta myöhemmin.
Housut hän nimesi jo keikkapäivänä leikkisesti Pirates-pöksyiksi.
Englantilaisen, muinaisesta merirosvokulttuurista vaikutteita ammentaneen brittiyhtye Piratesin jäsenet olivat vuosia aikaisemmin Kuusrockissa vieraillessaan sonnustautunut juuri saman tyylisiin raidallisiin housuihin.
"Koko keikkasetin ajan odotin, milloin housut paukkuisivat kympillä rikki, mutta yllättävän hyvin ne kestivät."
Lutherin perustivat 1981 laulajabasisti Juha Hjelt, kitaristit Jorma Nisula ja Risto Silenius sekä rumpali Rauno Penttilä. West liittyi Lutheriin 1982.
Uuden aallon brittiheville kumartanut tinkimätön rockpumppu kiersi Pohjois- ja Keski-Suomea kulahtaneella keikkabussilla tiskijukka Markus Hännisen jo 1970-luvulla perustaman Marcus Circus -diskon kanssa.
"Olimme aina intoa täynnä keikoille lähtiessämme", West sanoo.
Hänninen toimi yhtyeen managerina, järjesti sille kontakteja urheiluseurojen ja muiden keikkajärjestäjien kanssa sekä ideoi yhtyeelle oman bändipaidan.
Luther työsti viiden vuoden aikana kasan demoja, mutta ainoatakaan levyä se ei ehtinyt äänittää.
"Nykyajan tekniikalla ja soundeilla olisi kiva jotain levyttää."
Kaakkurissa varttunut käkkäräpää oli ehtinyt jo vuosia aiemmin veivata Ramonesia koulukavereidensa Teuvo Ojamaan ja Kari Roihan kanssa Shit Rats -nimisessä kellaribändissä.
Bändiin West pääsi opettelemalla kahdessa päivässä kitaran barré-otteen.
Myöhemmin hänelle opettivat kitarointia Joyful- ja Kerjäläisarmeija-yhtyeissä soittanut Juha Valppu sekä Kauko Röyhkän varhaisessa Nartussa musisoinut Jarmo Heikkinen.
"Jarmo tutustutti minut Robert Gordonin rockimpiin juttuihin ja jopa Kate Bushiin, myöhemmin hurahdin Frank Marinoon", West kertoo.
Vuonna 1979 West kuuli ensimmäisen kerran amerikkalaiskitaristi Eddie Van Halenin taiturimaista soittoa.
"Eddie oli niin kova kitaristi, että minun oli vaikea uskoa, että hänen soittamansa riffit ja soolot olisi oikeasti kitaralla tehty."
Luther ehti konsertoida muiden muassa Kuusamon Käylän Korpihovissa.
"Marshall-kitarakaapeistamme alkoi kesken keikan yllättäen kuulua jonkun sen ajan Neuvostoliiton radiokanavalla lähetettyä puheohjelmaa", West nauraa.
Yhtye joutui keskeyttämään konserttinsa, mikä kuumensi paikalle saapuneen juopuneen lappilaisyleisön.
"Jätkät heittivät tanssilattialla lapikkaat jalassa kung-fu-potkuja", kitaristi muistelee leveästi hymyillen.
Viimeisen 1980-luvun keikkansa Luther soitti Rukarockissa Kuusamossa juhannuksena 1987.
"Keikka oli legendaarinen, kitarapiuhakin roikkui puolet keikasta vahvistimesta irti."
Artikkelin lähde Kaleva