Artikkelin lähde Kaleva
Anna Leinonen Kaleva
Oulu Viisikymmentä vuotta sitten valkeni Laanilassa aamu, jolloin hanki oli tiilenpunainen ja asuntojen ikkunat olivat rikkoutuneet säpäleiksi.
Takana oli yö, jolloin Typpi räjähti.
Onnettomuus sattui nykyisen Kemiran tehdasalueella kello 0.54, kun 10 tonnia ammoniumnitraattia räjähti tehtaan salpietarilaitoksella.
Seuraukset olivat kammottavat. Kymmenen vuorossa ollutta työmiestä kuoli, useita loukkaantui vakavasti ja tehdasalue vaurioitui pahoin.
Yön tunnelmat olivat monessa kodissa epätoivoiset. Jos tehtaassa ei ollut töissä oman perheen jäsen, työmiesten joukossa oli todennäköisesti sukulainen tai naapuri. Heidän kohtaloistaan tuli tietoa vähitellen.
Typpi Oy:llä levyseppähitsarina työskennellyt Pentti Hepo-oja asui tuolloin Välivainiolla. Räjähdys herätti Hepo-ojan, ja talon vintillä ollut päätyikkuna helähti paineaallon voimasta säpäleiksi.
"Kyllä minä heti ajattelin, että Typpi taisi räjähtää", Hepo-oja kertoo.
Räjähdys herätti lähes koko kaupungin, ja ihmiset kerääntyivät kadulle katsomaan, mitä oikein tapahtui.
Ympäristökunnissa tapahtuneesta oltiin tietämättömiä aamuun asti.
Haukiputaan Martinniemestä Typelle töihin kulkenut Risto Hernetkoski matkasi Ouluun linja-autolla. "Juuri ennen Merikoskenkatua alkoivat uutiset, joissa kerrottiin, että Typellä on sattunut räjähdys. Kyllä silloin kaikki heräsi. Kyytiläisistä puolet oli menossa töihin Typelle."
Räjähdyksen aiheuttamat tuhot alkoivat valjeta työntekijöille tehtaan portilla. Parkkipaikka oli täynnä tiilenkappaleita. Tiet piti aurata puhtaaksi romusta, jotta niitä pitkin pääsi kulkemaan.
Tehtaan kahdeksankerroksinen salpietarilaitos ja sen vieressä ollut raetorni olivat tuhoutuneet lähes täysin. Lähettyvillä ollut seoslannoitetehdas kärsi myös pahoja vaurioita.
Loukkaantuneita tai kuolleita ei tehdasalueella enää aamulla näkynyt. Räjähdyksessä hävinneitä etsittiin kuitenkin vielä seuraavina päivänä.
Yksi ruumis löytyi noin viikon päästä räjähdyksestä. Mies oli jäänyt sortuneen salpietarilaitoksen alle. Joistakin ruumista löytyi vain palasia.
Myös Pentti Hepo-ojan työpaikalla tehtaan verstaalla kuoli räjähdysyönä yksi mies, kun tiili oli lentänyt ikkunasta sisään ja osunut miestä päähän.
Mies oli istunut työpisteellä, jossa Hepo-ojalle tuttu työtoveri yleensä istui. Tuttu mies oli kuitenkin jostakin syystä mennyt käymään tehtaan palolaitoksella juuri silloin.
"Kyllä hänellä kävi tuuri", Hepo-oja muistelee työkaveriaan.
Työt tehdasalueella jatkuivat vähitellen. Hepo-oja muistaa aloittaneensa siivoustyöt jo räjähdystä seuranneena päivänä. "Verstaalle oli lentänyt ikkunan läpi tiiliä, ja ne piti siivota pois. Kyllä siellä melko hiljaisia oltiin. Ei ollut paljon sanomista."
Hernetkosken työporukka joutui odottelemaan töiden alkua pari päivää.
"Työnjohto ja päälliköt olivat palavereissa miettimässä, mitä tehdään. Me etsimme lämmintä paikkaa ja odottelimme."
Räjähdys oli katkaissut tehdasalueelta melkein kaikki sähköt. Lämmityskään ei toiminut kunnolla, kun ikkunat olivat rikki.
Töiden alkua odotellessa työntekijät kävivät läpi onnettomuutta. "Ei siinä juuri muusta puhuttu", Hernetkoski sanoo.
Korjaustyöt etenivät ripeässä tahdissa. Typpihappolaitos saatiin toimimaan jo tammikuun lopussa, joten seoslannoitelaitokset olivat ilman typpiliuosta vain neljä viikkoa.
Salpietarilaitoksen jälleenrakennus kesti kauemmin.
Räjähdyksen jättämiä vaurioita paikattiin kuitenkin kuukausia. Hernetkoski muistaa, että vielä kesällä korjattiin kuljettimia, joita räjäytys oli rikkonut.
Pentti Hepo-oja teki 38 vuoden työuran Typpi Oy:llä ja Kemiralla. Hän kertoo, että räjähdys jäi elämään työntekijöiden puheisiin. "Kyllähän siitä aina puhuttiin, vaikka ei se parantanut asiaa."
Artikkelin lähde Kaleva