Kuin lämmin henkäys talvisäässä

Konsertti
Säveltuliaisia. Oulu Sinfonia. Kapellimestari Jaakko Kuusisto. Solisti Sergei Malov, viulu. Madetojan salissa 17.1.

Joululaulut on jo laulettu, mutta Oulu Sinfonian kevätkauden avaus tarjosi pimeyden ja pakkasen keskelle kesäisen lämpimän henkäyksen. Oman lisänsä sävellysten tuottamiin elämyksiin saattoi kieltämättä tuoda myös Madetojan salin trooppista hellettä lähennellyt lämpötila.
Felix Mendelssohnin Hebridit-alkusoiton op. 26 innoituksena on toiminut matka Hebrideille ja erityisesti Fingalin luola. Säveltäjän leppoisan turvallisessa sävelkielestä on kuitenkin vaikea hahmottaa karuja, sään pieksämiä saaria, joitten tunnetuin vientituote on mallasviski.
Kapellimestari Jaakko Kuusiston turvallisen levollinen näkemys vain lisäsi alkusoittoon liittyvää keskiluokkaisen romanttisen maalauksen vaikutelmaa.
Illan huikeana solistina soitti viulisti Sergei Malov, jonka mielenkiinnon kohteet ulottuvat musiikin eri lajien lisäksi jalkapalloon ja biljardin pelaamiseen. Malovin rentoutuneen taiturillisessa soitossa voi olla aistivinaan vapautuneisuutta, joka syntyy siitä, että koko elämä ei pyöri vain viulunsoiton ympärillä.
Monissa tutkimuksissa on huomattu, että sokkotestissä Stradivariusta ei modernista viulusta pysty erottamaan edes asiantuntija. Tämä on entistä helpompi uskoa, kun on kuullut Malovin loihtivan lähes maagista kauneutta vuonna 2004 rakennetusta Peter Greiner -viulusta.
Pjotr Tšaikovskin Viulukonsertto D-duuri op. 35 on täynnä nuotteja ja teknisiä haasteita, mutta Malov keskittyi pääasiassa teoksen lyyriseen laulavuuteen. Varsinainen demoninen virtuoosi päästettiin valloilleen vasta konserton finaalissa.
Oulu Sinfonia vastasi solistinsa haasteeseen hallitun napakoin ottein, mutta vaikutti ajoittain Malovin sulavan elegantin tulkinnan rinnalla hieman raskasliikkeiseltä ja turhan kovaääniseltä.
Illan päätteeksi Jaakko Kuusisto johdatti orkesterin mutkattoman reippaaseen tulkintaan Mendelssohnin Sinfoniasta A-duuri op. 90 "Italialainen". Finaalin Saltarellon taitavasti kontrolloidun villiyden lisäksi koko sinfonia huokui välimerellistä lämpöä ja La dolce vitaa.
Kaipaamaan jäi oikeastaan vain pizzaa ja Chiantia.
Hannu Hirvelä



Creative Commons -lisenssi
Artikkelin lähde Kaleva