Artikkelin lähde Kaleva
Löyhästi tositapahtumiin perustuviin elokuviin erikoistuneen Aleksi Mäkelän viihdepläjäykset ovat olleet suomalaisten mieleen.
Myös Suomen ilmailuhistorian ainoaan lentokonekaappaukseen perustuvalla Kaapparille voi ennustaa kaupallista menestystä, pääosissakin on koko joukko valtakunnan tunnetuimpia komedianäyttelijöitä.
Kaapatussa koneessa istuva säveltäjä-manageri Huoponen (Juho Milonoff) toteaa lentoemäntien hymyn menevän jo parodian puolelle.
Itse elokuva taas on epämääräinen sekoitus farssia ja draamaa. Cocktailista jää sellainen vaikutelma, että tekijät eivät ole itsekään tienneet, mitä ovat tekemässä.
Konkurssin läpikäynyt oululaisliikemies Aarno Lamminparras esitetään henkisesti repaleisena tuuliviirinä, joka päätyy kaappaamaan lentokoneen hetken mielijohteesta.
Lamminpartaan hahmo toimii parhaiten silloin, kun näyttelijä Kari Hietalahti on hiljaa. Muulloin mielikuvat Hietalahden lukemattomista komediahahmoista syövät uskottavuutta, nuotissa on jopa Pasilan Rauno Repomiestä.
Vaikka Lamminpartaan ympärillä elokuva lähenteleekin draamaa, kaappausta kauempaa seuraavien parissa tehdään puhdasta farssia. Siinä mielessä ratkaisun ymmärtää, että oikeastikin kaikki olivat pihalla, koska vastaavaa tilannetta ei oltu aiemmin koettu. Lopputulos ei kuitenkaan naurata.
Henkilöhahmot ovat pelkkiä karikatyyrejä. Valtakunnan ykkösmiehistä presidentti Kekkonen (Tero Jartti) on kännissä kuin käki, ja ulkoministeri Väyrynen (Jarkko Tamminen) vain kehuu itseään. Ministereistä keskeisin on liikenneministeri, jota tulkitseva Miitta Sorvali vie yliampumisen aivan omalle tasolleen. Ainoa oululaisittain vääntävä hahmo on Pekka Huotarin näyttelemä paikallinen lennonjohtaja.
Jos elokuva jollain tasolla toimii, niin ajankuvana. Myös kuvaaja Pini Hellstedt on tehnyt komeaa jälkeä.
Anssi Juntto
Artikkelin lähde Kaleva