Artikkelin lähde Kaleva
Anne Helaakoski Kaleva
Oulu Tansanian Ilembulassa lastenlääkärinä työskennellyt Leena Pasanen on nähnyt äärimmäistä köyhyyttä, kurjuutta ja orpolapsia. Taistellut malariaa, aidsia ja muita tauteja vastaan yli 30 vuoden ajan. Silti hän vakuuttaa, ettei ole ikinä katunut Tansaniaan lähtöään.
"Minulla on ollut erittäin rikas ja monipuolinen elämä. Vilpittömästi voin sanoa, että olen ollut erittäin onnellinen, vaikka se ei tarkoitakaan, että elämä olisi aina ollut helppoa."
Iisalmessa syntynyt Pasanen muutti perheensä kanssa Ouluun puolivuotiaana. Oulussa hän on myös käynyt koulunsa ja opiskellut. Lääkäriksi hän valmistui vuonna 1974 ja lastenlääkäriksi vuonna 1980. 32-vuotiaana, kesällä 1981, hän lähti Tansaniaan Suomen lähetysseuran lähetyslääkäriksi.
Ensimmäiset 25 vuotta Tansanian suurin lasten tappaja oli malaria. Joka vuosi sadekauden aluksi tulivat moskiitot, ja niiden mukana malaria.
Viimeisten 5-6 vuoden aikana tilanne on selvästi helpottunut.
"Kiitän George Bushia, joka presidenttinä ollessaan vieraili Tansaniassa ja lahjoitti miljoonia moskiitoverkkoja, joita jaettiin köyhille. Verkkojen ansiosta malariatapaukset ovat vähentyneet monin paikoin alle puoleen."
Kun Pasanen saapui Ilembulaan, aidsista ei tiedetty vielä mitään. Vuonna 1983 asiasta alettiin puhua, ja vuonna 1985 hän itse totesi ensimmäisen aids-tapauksen.
"Vasta viimeiset kuusi vuotta Ilembulan sairaalassa on ollut lääkkeitä aidsiin. 20 vuoden ajan se oli kuolemantuomio."
Moni on ihmetellyt - Pasanen itsekin - kuinka hän kesti nuo ajat.
"Olen usein sanonut, että ilman kristillistä uskoa, vakaumusta ja kutsumusta en olisi kestänytkään. Jos olisin mennyt sinne motiivinani olla vain lastenlääkäri, olisin lyönyt hanskat tiskiin ja lähtenyt jo monta kertaa."
Pasanen kertoo, että Afrikassa hänen suhteensa kärsimykseen muuttui. Afrikkalaiseen kulttuuriin ei kuulu valittaminen, vaan hyväksyntä. Ihmiset toteavat, että tilanne on tämä, tästä lähdetään eteenpäin.
"Sairaudesta ja kärsimyksestä huolimatta heitä ei ole vaikea kohdata. Ihmisistä saa voimaa jatkaa."
Nyt eläkkeellä Pasanen aikoo jakaa elämänsä Suomen ja Tansanian kanssa. Puoli vuotta Tansaniassa ja puoli vuotta Suomessa. Tansaniassa hän aikoo tehdä vapaaehtoistyötä jaksamisensa ja innostuksensa mukaan. Tansaniaan häntä vetävät myös neljä kasvattilasta, joista nuorin, Noel, on 17-vuotias.
"Noel löydettiin vastasyntyneenä ulkokäymälästä lian keskeltä. Hänen tulevaisuutensa vaikutti toivottomalta, mutta nyt hän käy koulua ja saa erinomaisia arvosanoja. Noel on yksi esimerkki siitä, miksi olen kokenut työni ja elämäni Tansaniassa niin antoisaksi."
Pasanen kuvaa Afrikkaa vastakohtaisuuksien maanosaksi. Toisaalta hän kohtaa siellä köyhistä köyhimmät, välillä taas kahvittelee miljonäärien ja piispojen kanssa.
"Olen nauttinut suuresti siitä, että elämä Afrikassa on niin paradoksaalista."
Artikkelin lähde Kaleva