Artikkelin lähde Kaleva
Pia Kaitasuo
Jukka-Pekka Moilanen kuvat
Kaleva
Oulu Aalto-Hakalahti-Hukkanen-Junno-Mikkola-Ohenoja-Pihkala-Pohjola.
"Siinä onpi velisarja", voisi todeta Toukolan poikien suulla Aleksis Kiven malliin.
Ei samaten ilkkuen suinkaan vaan osoittaen miten saattaa sakki jättää pysyviä jälkiä kulttuurikenttään. Vähän kuin Jukolan veljekset kotimaiseen kertomakirjallisuuteen.
Näiden kahdeksan kuvataiteilijan tammikuun 6. 1963 synnyttämä edunvalvontaorganismi, Oulun Taiteilijaseura (OTS), on nyt ehtinyt aikamiehen ikään.
"Tehtävät ovat nykyään hyvin toisenlaiset ja olemme muuttuneet enemmän toimijaksi, jolla on kaupallisia pyrkimyksiä", määrittelee puheenjohtajan tehtäviä hoitava Markku Siekkinen.
Alkuvuosikymmeninä yhdistyksen hallitus teki kaiken talkoilla. 1990-luvulta tilanne on ollut huomattavasti parempi, sillä OTS:n rutiinit ovat olleet toiminnanjohtajan ja järjestösihteerin käsissä.
Samaten taidelainaamo ARTo:ssa on vakituinen työntekijä kuin myös taideteollisten muotoilijoiden Proton kanssa yhteisessä Galleria 5:ssä.
Toimeentuloon liittyvät kysymykset ovat edunvalvonnassa keskeisiä.
"Kuvataiteilijoiden tulot ovat akateemisesti koulutetuista ihmisistä äärimmäisen heikot. Meille ei ole esimerkiksi ns. virkatöitä kuten näyttelijöille tai muusikoille. Kuvataiteilijan on selvittävä yrittäjänä. Siksi suurin osa tekeekin jotain muuta työtä - siis opettaa."
Apurahatilanne on kestokeskustelun aihe kulttuuripiireissä, myös OTS:ssa.
"Pelkästään ammattitaiteilijoiden määrän valtava kasvu tuo haasteita. Meillä jäseniä on 164 ja samoja apurahalähteitä hamuamassa noin 20 000 potentiaalista hakijaa."
Haettavana on myös yhä pienenevä avustuspotti, Siekkinen huomauttaa. Pudotusta viimevuotiseen taidetoimikuntien myöntämään summaan on tullut 200 000 euroa.
Takavuosina taidemesenaatit olivat merkittävä tukija. Oululaiset ja seudun yritykset kartuttivat taidekokoelmia, joissa useissa pääpaino oli juuri paikallisella taiteella.
Siekkinen muistelee, miten Rantagalleriayhdistys järjesti 1980-luvulla valokuvataiteen myyntinäyttelyn.
"Meillä oli paperilla lista eri yritysten ostotoimikunnista ja se lista oli pitkä! Nyt niitä ei liene lainkaan."
Oulun kaupungin tuki tänään on tuntuva. Siekkinen oli neuvottelemassa kaupungin kanssa kumppanuudesta, joka takaa kolmeksi vuodeksi vähän reilumman avustuksen kuin ennen. "Me olemme samanlainen palveluntuottaja kuin päiväkoti tai kirjasto."
Kumppanuussopimus mahdollistaa huomattavan määrän näyttelyitä, Siekkinen tähdentää.
Myös prosenttitaidetilanne on hyvä, mutta taiteen tekemiseen olennaisten tilojen puute pysyy jatkuvana huolena. "Hiukkavaara on umpitäynnä ja vuokratasoltaan kohtuuton."
Viisi vuosikymmentä Oulun läänin alueella syntynyttä kuvataidetta olisi mahdoton mahduttaa yhteen interiööriin näytettäväksi. Eikä maanantaina 7. tammikuuta avautuva juhlanäyttely siihen käytännössä pystykään.
Saman korttelin suojissa sentään ollaan: omassa Galleria 5:ssä ja kulttuuritalo Valveen puolella Valvegalleriassa.
"Lopullisesti vasta ripustettaessa näkee, mikä työ päätyy minnekin", näyttelyn kuratoinut kuvataiteilija Jyrki Poussu kertoo perjantaina, kun loputkin työt - Oulun taidemuseolta lainaksi saadut - on kuljetettu paikalle.
"Onneksi töitä ei tarvitse kantaa pitkää matkaa."
Poussu on valinnut töitä yhdeltätoista tekijältä. Perustajakahdeksikko on saanut seurakseen suhteellisen tuoreita jäseniä: kolme nuorta naista.
Tietoisestiko naisia, Jyrki
Poussu?
"En tullut sukupuolta edes ajatelleeksi", hän naurahtaa. "Tässähän tuli tasapainotettua tilannetta."
Itse asiassa tämä valinta kuvastaa nykytodellisuutta, Poussu toteaa. "Ala on naisvaltaistunut."
Nestoreita tahdittavat Sara Ahde (valokuvia ja video), Riikka Keränen (veistoksia) ja Kaija Hinkula (maalauksia).
Juhlanäyttely on saanut nimekseen Ajassa-Hetkessä.
"Taiteilija elää hetkessä, kuvaa omaa aikaansa. Tämän 50 vuoden aikana on tullut tallennetuksi aikamoisia hetkiä",
Poussu sanoo. "Toivottavasti näyttely kuvastaa hyvin tätä."
Kuraattori ei luonut itselleen ennalta mitenkään tiukkoja raameja.
"Aika avoimin mielin olin liikkeellä. Tartuin kun löytyi", hän luonnehtii tehtäväänsä.
Johtavan alueellisen dokumentaristin Eeli Aallon panos on neljässä mustavalkoelokuvassa, Matti Mikkolan monipuolisesta tuotannosta mukaan tuli 2000-luvun saari ja vaara -teemaa.
"Olli Pohjolalta tulee isokokoisia, suhteellisen tuoreita, voimakkaita, jopa kantaaottavia teoksia", Poussu selittää innostuneena.
Yllättikö löytö kuraattorin?
"On kyllä upeaa, miten luomisvoimainen voi kahdeksankymppisenä olla!"
Artikkelin lähde Kaleva