Kuvanveistäjä Essi Renvall - syntymästä 100 vuotta. Näyttely Oulun taidemuseossa, Salkku-tila, Kasarmintie 7, 27.3. saakka.
Åströmin nahkatehtaan työnjohtaja Aksel ja ompelija Fanny Lähteen Ester-tytär eli Essi Renvall (o.s. Lähde 1911-1979) sai Oulusta monia vaikutteita tulevaan taiteeseensa ja elämänmittaisia ystävyyssuhteita. Keväällä 1922 perhe, johon kuului myös Pentti-veli, muutti Tampereelle.
Lokakuussa 2011 Essi Renvallin syntymästä on kulunut 100 vuotta. Oulun taidemuseo muistaa taiteilijaa pienoisnäyttelyllä, joka koostuu museon kokoelmien kuudesta teoksesta sekä valokuvasuurennoksista Oulun diakonialaitoksen Uudenkadun puoleisen seinän reliefistä (Renvall 1945, paljastettu 1965) ja Karjasillan kirkon alttariveistoksesta Kristuksen toinen tuleminen, 1963. Lisäksi näyttelyssä on valokuvat taiteilijasta ja hänen hautapaadestaan, 1979, Helsingin Hietaniemen hautausmaalla.
Renvallin veistämä pronssimuotokuva, 1943, Samuli Paulaharjusta on jatkuvasti esillä naapurissa Hupisaarilla, Pohjois-Pohjanmaan museossa.
Maan muut museot eivät näytä ainakaan vielä muistaneen Renvallin 100-vuotisuutta tämänkään vertaa. Siitä huolimatta, että kyseessä Suomen merkittävimpiin kuvanveistäjiin kuuluva taiteilija. Taidehistoriallista perustutkimustakin Renvallista on tehty huomattavan vähän.
Essi Renvallin rooli reipasotteisena Rouva Suorasuuna saattoi aikoinaan nousta hänen merkittävän taiteensa yli. Antoihan hän muistelmissaan ateneumilaisillekin vuosikymmeniä kestäneen ja monien lainaaman nimityksen: "hurmioituneet helmikanat". Kuitenkin jonkun Herra Suorasuun persoona on ajan mittaan vain siivittänyt hänen taiteensa mainetta.
Näyttelyn teokset kaikessa vähälukuisuudessaankin kertovat paljon Essi Renvallista kuvanveistäjänä. Renvallin ilmeikkäitä lapsimuotokuvia ja mitaleita ei kuitenkaan kuulu museon kokoelmiin.
Renvall oli ennen kaikkea herkkien ja psykologisesti osuvien muotokuvien taiteilija, oli mallina vallan, liike-elämän, kulttuurin edustaja tai taiteilija itse.
Anne-Marie le Guyadierin pronssiveistoksessa (hankittu pian museon perustamisen jälkeen 1965) taiteilija tuo taitavasti esille mallinsa kauneuden, tyylikkyyden ja varakkuuden, mutta myös ilmeen ja suun tienoon kovuuden. Teos on vastakohta Renvallin ystävän pianisti Cyril Szalkiewiczin hienostuneelle muotokuvalle, jossa esimerkiksi mallin hiusrajaa on korostettu suorastaan äidillisen hellästi.
Pronssiveistos kauppaneuvos Yrjö Valkamasta (1960-luku?) kertoo osaltaan myös oululaisen liike- ja kunnalliselämän historiasta.
Korut ja värit olivat egyptiläisen hautataiteen tuoma lisä Renvallin taiteeseen. Renvallin omakuviin kuului myös egyptiläiseen hautausrituaaliin kuulunut tapa, naamio kasvoista, nyt taiteilijan omista kasvoista. Veistoksen Omakuva egyptiläisittäin, 1957-67, eli taiteilijan omat kasvot voi nähdä myös muun muassa Karjasillan kirkon alttariveistoksessa ja Helsingin Kaivopuiston rannan Rauhanpatsaassa, 1968.
Rauha, tasa-arvo ja oikeudenmukaisuus olivat taiteilijalle tärkeitä arvoja.
Riitta Mäkelä
Oulun taidemuseon Salkussa esitetään näyttelyn yhteydessä SF-lyhytfilmi Suomalaisia kuvanveistäjiä, 1944, jossa ovat mukana muun muassa Essi Renvall ja Kalervo Kallio.