Jo hänen viimeksi maassa ollessaan vuonna 2006 arkielämä sisällissodan keskellä oli kurjaa. Autopommit räjähtelevät, aina läsnä oleva pelko pakottaa asukkaat eristäytymään koteihinsa, jossa sähköt ovat päällä vain pari tuntia päivässä, Eine al-Sadoon kertoo edellisen, viime vuoden alkuun kestäneen vierailunsa kokemuksista.
"Sisällä tylsistyy. Tuli kahvikuppineuroosi, tinnitus", al-Sadoon toteaa. Selvitysohjeekseen hän paljastaa: "Aivot narikkaan."
Päivän tunnit kuluvat kotona aviomiestä odotellessa, Eine-al Sadoon valottaa päiväkirjaotteella kirjoittamassa toisessa Irak-kirjassaan.
Hän kertoo, miten puolisot yrittävät selvitä arjesta pelon keskellä pommien ja pelon keskellä päivästä toiseen. Mukana on myös mustan huumorin sävyttämiä kertomuksia ruokatavaroiden hankinnasta, hammaslääkärissä käynnistä ja puolisoiden tavasta kommunikoida keskenään.
Kirjan mukaan kaiken pahan takana ovat amerikkalaiset. Al-Sadoon ei näe toivon kipinää siitä, että amerikkalaiset lähtisivät Irakista. "Niin kauan kuin Irakissa on öljyä, amerikkalaiset ovat siellä."
Maan tulevaisuus ei hänestä näytä valoisalta. "Sisällissodan uhka ei poistu ainakaan 40 vuoteen". Toisaalta sekasorto voisi olla vielä pahempi, jos USA:n joukot vetäytyisivät maasta.
Artikkelin lähde Kaleva <http://www.kaleva.fi/tilaa>
Creative Commons "by-nc-nd" lisenssillä <http://creativecommons.org/licenses/by-nc-nd/4.0/legalcode.fi>