Eroa löytyi kirkkosalin tunnelman puolelta. Siinä missä ennen musiikki luotiin miltei vain kynttilöin valaistuun ympäristöön, paloivat nyt kaikki mahdolliset valot. Barokin ajan perinnettä kannattaa Karjasillallakin tutkia.
J. Hulkkosen Kun Herra vain mua paimentaa soi herkästi pp-nousustaan lähtien, ja esitteli
Armas Maasalon Tule kanssani, Herra Jeesus soi hienoisella kireydellä korkeimpien äänien kohdalla, mutta Sibeliuksen Soi kunniaksi Luojan oli illan parhaimpia näyttöjä linjakkaasti toteutetun herkän tasapainonsa kautta.
M. Putron Ole kanssamme Jeesus ja J.H. Lützelin Rukous Isänmaan puolesta nousivat Iltamusiikin loppuosasta vahvasti hallittujen kuoronumeroiden eturiviin.
Tunnin kestänyt konsertti yllätti hengellisen sävelmistön hyvin hallitun tulkinnan myötä.
Artikkelin lähde Kaleva <http://www.kaleva.fi/tilaa>
Creative Commons "by-nc-nd" lisenssillä <http://creativecommons.org/licenses/by-nc-nd/4.0/legalcode.fi>