"
Hurme on juuri päästänyt käsistään Taivalvaaran näyttelijän. Se on dramatisointi ja ohjaus Haanpään samannimisestä romaanista. Vuonna 1999 Hurme ohjasi Haanpään Kolmen Töräpään tarinan Rovaniemen teatteriin.
Taivalvaaran näyttelijän prototyypin, niin kuin Hurme itse versiota nimittää, ensiesittivät Teatteri Telakassa viime perjantaina Suomen teatteriopiston nuoret näyttelijäopiskelijat.
Ensi kesänä Taivalvaaran näyttelijä nähdään 15 paikallisen harrastajanäyttelijän ja kymmenen ammattilaisen yhteisponnistuksena Haanpään kotikylässä Piippolan Leskelässä. Nimiroolissa on Kemin kaupunginteatterin näyttelijä
"Leskelän kylässä, Lamujoen rannalla on Keskipisteen kesäteatteri, yksi Suomen parhaita ulkoilmanäyttämöitä. Siinä on 300 hengen katsomo ja valtavan hyvä akustiikka. Se on ainoa kesäteatteri Suomessa, missä voi kuiskata näyttämöllä", Hurme kehuu.
Haanpään syntymästä on tänä vuonna kulunut sata vuotta ja kuolemasta viisikymmentä. Leskelän kesätapahtuma on Haanpään juhlavuoden valtakunnallinen päätapahtuma.
Toiset lapset ja aikuiset haukkuvat Arvoa sokeritoppipääksi ja kekopääksi.
"Pohjimmiltaan Haanpää käsittelee Taivalvaaran näyttelijässä omaa itseään taiteilijana ja yhteisössään erilaisena, myöskin miehenä jolla on liian suuri pää: hänellä itsellään lahjakkuutensa ja Arvo Vaaralla syntymävamman tähden", täräyttää Juha Hurme.
Hurmeen mielestä myöhempi huijari Arvo Lehikoinen on taiteilija, jolla on erilainen herkkyys ja luomiskyky kuin muilla. Samalla tavalla Haanpää itse eli yhteisössä, jossa kirjailijan ammatti oli oikeutettu ainoastaan jos se tuotti rahaa.
Hurme muistuttaa, että 1927 julkaistu Kenttä ja kasarmi oli tehnyt Haanpäästä kiistanalaisen ja kielteisen tekijän. Häntä pidettiin kommunistina.
"Sitä hän ei suinkaan ollut, mutta sellaisena hänet nähtiin. Loppujen lopuksi vasta sotimalla ryssää vastaan Haanpää palautti uskottavuutensa kirjailijana. Hänen sotakirjansa ovat paljon armottomampia ja rajumpia kuin
"Kun veijariromaani Taivalvaaran näyttelijä pääsee vauhtiin, Haanpää luettelee yhdessä virkkeessä, kuinka päähenkilö eli petkuttaen metsäherrana, salapoliisina ja vaikka minä. Haanpää ei anna sitä mistä kohtaukset syntyisivät, hän antaa filosofian ja tapahtumakehikon."
Lapsesta asti Haanpäätä lukenut Hurme ihailee tätä iskevän novellin mestarina. Haanpää kirjoittaa loistavia tilanteita.
"Haanpään vahvin laji ovat kahden-kolmen sivun novellit, joita hän kutsuu jutuiksi. Hän ei hallinnut romaanimuotoa vaan kokosi romaaninsa pienistä paloista. Voisi sanoa, että hänen romaaninsa ovat enemmän tai vähemmän piilotettuja novellikokoelmia."
Todisteeksi Hurme nostaa esiin Yhdeksän miehen saappaat. Haanpää keksi, että kun saappaat kiertävät mieheltä toiselle, niillä voi samalla liimata yhdeksän novellia yhteen.
"Mutta niin jäivät
Lähikylän kansakoulunopettaja sanoo romaanissa, että taiteet ovat kuten parantava kuume: ne ajavat vaaralliset myrkyt yhteiskuntaruumiista.
"Romaanissa esitetään huikea taideteoria: Nimismies vielä toistaa ajatuksen, kuinka taide on suuri yhteiskunnan puhdistuslaitos, viisas viemäriverkosto, joka kanavoi rikolliset ainekset. Itse en lähde siihen, että noin se on. Mutta onpa hurja ajatus!"
"Tässä ollaan lähellä
Artikkelin lähde Kaleva <http://www.kaleva.fi/tilaa>
Creative Commons "by-nc-nd" lisenssillä <http://creativecommons.org/licenses/by-nc-nd/4.0/legalcode.fi>