Cd-levyjäJean Sibelius. Complete organ works - original manuscripts. Kalevi Kiviniemi. Serassi. Italian organ music. Kalevi Kiviniemi. Leevi Madetoja Elegia. Jalas Chamber, kapellimestarina Juhani Numminen, Kalevi Kiviniemi, urut ja Marius Järvi, sello.
Urkutaiteilija Kalevi Kiviniemi konsertoi ja levyttää kenties kansainvälisimmin suomalaisista klassisen musiikin taiteilijoista. Hän on kulkenut kotiseudultaan Jalasjärveltä Kuopion kanttoriurkuri-koulutus pohjanaan lähes joka maailman kolkkaan. Kiviniemi toimi myös Lahden kansainvälisen urkuviikon taiteellisena johtajana koko 1990-luvun.
Jean Sibeliuksen urkuteokset eivät ole säveltäjän tuotannossa mitenkään keskeisiä eivätkä edes sävellyksinä kovin kiinnostavia. Sibelius ei ollut urkuri eikä hän hyödynnä teoksissaan kovinkaan onnistuneesti urkujen orkesterimaisuutta. Säveltäjällä oli itsellään käytössä vain urkuharmoni.
Suurimman osan urkumusiikista Sibelius sävelsi vapaamuurarien rituaalitarpeisiin.
Surusoitto op. 111b (1931) on Sibeliuksen urkusävellyksistä kiintoisin. Se syntyi Symposium-ajan taiteilijatoverin Akseli Gallen-Kallelan hautajaisiin. Aino Sibeliuksen mukaan Surusoitolla ja tuhotun 8. sinfonian aineksissa oli paljon yhtäläisyyttä. Surusoiton symbolistinen maailma vangitsee ja lisää pökköä siihen pesään, jossa toivotaan päästävän 8. sinfonian jäljille.
Italiassa Kiviniemi on käynyt soittamassa historiallisilla San Biagion kirkon uruilla, Caprino Bergamascossa. Urut on vuonna 1851 rakentanut bergamolainen urkurakentajien dynastia Serassi.
Lähinnä 1700-luvun italialaista urkumusiikkia sisältävä levy on riemukasta ja iloista ilotulitusta. Ajallisesti, paikallisesti ja henkisesti ollaan hyvin kaukana Sibeliuksen yleisilmeeltään hiukan junnaavasta urkutaiteesta.
Jalasjärven musiikkiopiston kannatusyhdistyksen tuottamalla Leevi Madetojan sävellysten levyllä soittaa pääosassa jousiorkesteri Jalas Chamber. Urut muistuttavat sovituksissa monin paikoin soinnillisesti jousia niin että Kauhajoen uunituoreet urut löytääkseen joutuu kuuntelemaan levytystä tarkkaakin tarkemmin.
Pohjalainen tulkinta pohjalaisesta Madetojasta on unettavan utuista. Toisaalta siinä luodaan suurta tilaa ja nähdään kauas.
Suosikikseni nousi koraalisävelmä Oi Jeesus, kiitos nimellesi sun (1924). Monenlaisina eri versiona olemassaoleva sävelmä toimii hienosti myös jousiorkesterilla, uruilla ja sellolla.
MARJA MUSTAKALLIO