Ajallinen kirjo kulkee 1910-luvulta näihin päiviin,
Tummuus ja alakulo leimaa enimmäkseen Laikun sisältöä: viistoa, samalla julmaa huumoria löytyy oikeastaan vain
Uskollisin tulkinta alkuperäisnovellin hengelle lienee
Kokonaisuuden yhteensitovana lankana toimii kirjailijan paluu menneeseen, kertaus eletystä elämästä. Rakenteeltaan jotakin hieman samansuuntaista on kokeillut aiemmin esimerkiksi
Kirjailija, näyttelijä ja kuvataiteilija Oksasen ulkopuolisille tunnetuimmat vaiheet ajoittuvat 1960-70 -lukujen vasemmistohenkiseen radikaalikauteen. Hän kuvaa vaiheitaan lähinnä kronologisesti, usein satua ja fantasiaa todellisuuteen yhdistäen: liikkeelle lähdetään muinaisten juurten kaivelusta. Vaikka rakenne saattaa ensi alkuun vaikuttaa hajanaiselta, sitoo Oksasen persoona sen kokoon: ihmisen elämähän muodostuu pienistä fragmenteista, tilkkutäkki syntyy palasista.
Oksasen elämä on ollut siksi värikästä, että lukijan mielenkiinto säilyy: tekijä paljastaa paitsi vaiheitaan, myös sisäistä maisemaansa - ei kaikkea esille hulmauttaen, mutta silti tarpeeksi avoimesti. Kokonaisuus kiehtoo melko lailla, se hengittää. Ikä tuo kerrontaan mukaan laveamman, ehkä seestyneenkin näkökulman ja murretummat sävyt, huumoria unohtamatta.
Tyhmän tytön tarinat perustuvat usein omiin kokemuksiin, henkilökohtaisuus on Takalon episodien kantava voima: kokoelma on temaattisesti ja sisällöllisesti ehjä. Vaikutelmaa lisäävät sarjojen väliin lomitetut Tiitu selittää -jaksot, joissa valotetaan taustoja. Kerronnan jänne säilyy tarinoissa, osin niiden lyhyyden vuoksi: kovin laajoja ja yleispäteviä kaaria ei lähdetä ilmeisesti tietoisesti vetämään.
Albumin elävyyttä lisää Takalon graafinen taitavuus, hän hallitsee sujuvasti useita eri piirrostyylejä.
Kallio dominoi Laikku-kokonaisuutta. Kymmenen taiteilijaa kuvittaa yhtä montaa tarinaa, epilogi on Kallion käsialaa kokonaan. Moni piirtäjistä on tehnyt hänen kanssaan yhteistyötä ennenkin, mikä helpottaa tietysti sisäistämistä. Lapsuustarinoiden omaelämäkerrallisuusaste on miltei kaksi kolmannesta, aikuisiän vastaavien noin puolet.
Johtuneeko sitten vapaammasta otteesta, että varttuneen Paulin kokemukset viehättivät itseäni enemmän: paikoin esiin nouseva, unipohjainen fantasia värittää joitakin tarinoita sopivasti, lisää niihin sen sopivan koukun, mikä kunnon jutussa täytyy olla. Toisaalta melankolia hallitsee yllättävän paljon kokonaisuuden yleissävyä, niin lapsuudessa Pohjanmaan lakeuksilla kuin miehen iässä.
Strippipuolella pärjää parhaiten
Artikkelin lähde Kaleva <http://www.kaleva.fi/tilaa>
Creative Commons "by-nc-nd" lisenssillä <http://creativecommons.org/licenses/by-nc-nd/4.0/legalcode.fi>