Ruukin pitäjänkirja yrittää valaista paikkakunnan historiaa 1860-luvulta nykypäivään. Teos on yleissävyltään kovin pelkistetty, monesti lähes sähkösanomahistoriaa, jossa ei mennä juuri toteamusta pidemmälle. Mistään syvästä analyysistä ja historiantutkimuksesta ei ole syytä puhua. Teos täydentää jossakin määrin
Kylä- ja pitäjänhistoriat ovat nykyään muotia. Eikä siinä ole mitään pahaa. Hyvä on, jos mahdollisimman moni kunta kirjoituttaisi historiansa ja kylä saisi oman historiansa.
Vielä parempi olisi, jos niitä kirjoittaisivat ammattitaitoiset historioitsijat, joille maksettaisiin työstä palkkaa samassa suhteessa kuin esimerkiksi kunnantalon suunnitelleelle arkkitehdille ja rakennustyön toteuttaneelle insinööreille. Monesti kunta valitsee valitettavasti kuitenkin halvimman mahdollisen ratkaisun.
Loppujen lopuksi teoksen syntyyn on vaikuttanut useita eri tahoja. Myös kirjoittajia, joiden nimet ja käsittelemät teemat löytyvät kirjan lopusta, on monia.
Teoksen sisältö on epätasainen. Joku selviää kunnialla loppuun, joku toinen harhailee ja haparoi. Joitakin tärkeitä osa-alueita jää kokonaan tarkastelematta, mikä on monesti kokoomateoksen lopputulos.
Koska Ruukki on ollut ja on sahapaikkakunta, on hyvä, että teoksen loppuun on laitettu liite sahaukseen, uittoon liittyvistä sanoista. Kukapa tietäisi, mitä ovat aarholli (= sitomisen ja pidättämisen varmistus), jamakka (= sahan naistyöntekijän kansanomainen nimi) ja kelu (= veneeseen kiinnitetty vinssi).
Maa- ja metsätaloutta käsittelevän osuuden väliotsikkoina on vuosilukuja. Tapahtumat eivät tapahdu, eikä elämää eletä kuitenkaan tiettyjen samanmittaisten ajanjaksojen pätkissä. Siksi esitystapa on keinotekoinen. Varmasti otsikoiksi olisi löytynyt kuvaavampiakin.
Teos ei valota juuri lainkaan poliittisen historian puolta, ei ensimmäisen maailmansodan aikoja, ei vuotta 1918, eikä lapualaisaikaa. Suojeluskunnista ja Lotta Svärd -järjestöstä kerrotaan muutama rivi.
Poliittista historiaa saatetaan sivuta ohimennen sahojen tai yhdistystoiminnan yhteydessä, mutta vain ohimennen. Kuitenkin kun kyseessä on radanvarsipaikkakunta, jossa oli useita sahoja ja runsaasti työväkeä, siellä on varmasti ollut myös mielenkiintoista poliittista toimintaa ja myös ristiriitoja, joita olisi ollut aiheellista pöyhiä. Se olisi kuitenkin vaatinut työtä.
Ilmeisesti muista aiheista kirjoittaneet eivät ole lähdeluetteloaan antaneet kovin seikkaperäisenä toimittajalle. Myös muita puutteita luettelossa on. Kirjassa ei ole esimerkiksi mitään merkintää siitä, missä otsakkeen "pöytäkirjat" alla olevat aineistot ovat.
Vaikka teoksessa on puutteita, sen tekeminen on varmasti tuottanut hyviä hetkiä tekijöilleen kotona, kirjastoissa ja kansalaisopiston piirissä. Teoksessa on tallennettu varsin paljon myös ruukkilaista perimätietoa, mikä on arvostettava asia, vaikka muistelmat, perimätieto ja haastattelut eivät olekaan täysi luotettavia. Ne ovat kertojien mielikuvia menneestä.
Teos sisältää mustavalkoisia ja värivalokuvia. Onpa viimeisellä sivulla Ruukin karttakin. Tarpeellisena olisin pitänyt sitä kuitenkin heti teoksen alkulehdillä. Sinne olisi sopinut sijoittaa yksinkertainen Suomen kartta, johon merkitä Ruukin sijaintipaikka. Kaikki eivät sitä tiedä. Myös muutamien päälukujen yhteyteen olisi sopinut laittaa karttoja (esimerkiksi vesistöt, tiet ja rautatie).
Artikkelin lähde Kaleva <http://www.kaleva.fi/tilaa>
Creative Commons "by-nc-nd" lisenssillä <http://creativecommons.org/licenses/by-nc-nd/4.0/legalcode.fi>