Flamencotanssia suomalaisella temperamentilla

70-vuotias

Anita Heinonen Haapajärvellä.

Anita Heinonen ihmettelee, miten hän on jaksanut umpihankeen lähteä esittämään flamencotanssia jo vuosikymmeniä sitten. Ihailijoita neitseellisellä maaperällä löytyi. ”Mustalaistanssi meni senaikaiseen ja nykyiseenkin yleisöön paremmin kuin espanjalainen flamenco. Suomalaiset ovat enemmän slaavilaisia kuin espanjalaisia.”

”Oli se varsinainen elämän korkeakoulu. Neljä tai viisi keikkaa viikossa, ja aina erilainen yleisö”, hän toteaa tänä päivänä.

Tanssi ja erityisesti flamenco on ollut Anita Heinosella veressä. Hän piti ensimmäisen tanssiesityksensä nelivuotiaana. ”Koreografiat syntyvät silmänräpäyksessä, heti kun musiikkia kuulen.”

Anita Heinonen on räiskyvä tunneihminen. Siksi hän ja flamenco ovat yhtä.

Flamencoa Anita Heinonen on opiskellut sen syntysijoilla Andalusiassa Espanjassa. Hän on ollut siellä eripituisilla koulutusjaksoilla seitsemän eri kertaa.

Esiintymiset ovat vieneet Anita Heinosta eri puolille Suomea ja myös ulkomailla. Hän on tanssinut yksin ja ryhmiensä kanssa kaikissa tärkeimmissä suomalaisissa kesätapahtumissa. Myös maailman vaativammalle yleisölle, espanjalaisille. Anita Heinonen on esiintynyt.

”Toivon, ettei flamencolle kävisi niin kuin argentiinalaiselle tangolle, josta tuli suomalaista tankoa, k-kirjaimella kirjoitettuna”, hän huomauttaa.

Flamenco ei ole Anita Heinosen mukaan viihdettä, vaan taidetta. Rikastumaan sillä ei pääse, sellainen onni hänen mielestään on vain iskelmätähdillä. ”Jos jostakin taiteilija tulee, se kyllä huomataan. Luonnetta ja temperamenttia pitää olla. Sitä vaatii flamenco.”

Anita Heinonen ei tunne olevansa syntyperäinen suomalainen, vaikka on syntynyt Suomen Turussa. Hänen isänsä oli suomenruotsalainen. Esivanhempiensa syntyperää hän ei ole saanut selville. Unen, joka sittemmin toistui alinomaa, hän näki Andalusiasta ja sen punaisesta maasta ennen kuin oli siellä käynytkään.

Anita Heinonen ei voi olla paikallaan. Hänellä on suonissaan kiertävän verta. Mentyään avioliittoon kuvataiteilija, graafikko Erkki-Sakarin kanssa he asettuivat Haapajärvelle. Toinen koti Anita Heinosella on Turussa, jossa hän on muun muassa opettanut flamencoa.

Opetuslapsina hänellä on ollut Turun Señoritat -ryhmä, joka aloitti tyttöjen ollessa kahdeksanvuotiaita. Nyt he ovat jo kauniita naisia.

”Olen yrittänyt tanssillani tuoda vähän iloa tähän maailmaan. En ole kerännyt suuria palkkioita. Ehkä tämä on ollut jonkunlaista rauhantyötä. Sillä saadaan sodat loppumaan, kun lapset ja nuoret saadaan ymmärtämään ja hyväksymään erilaista kulttuuria”, hän toteaa.

Anita Heinosen mielestä ensimmäisen kerran Suomessa on kasvamassa sivistynyt sukupolvi. ”Nykyajan nuoret ovat kulkeneet maailmalla. He osaavat kieliä ja ovat kansainvälisiä, kohteliaita ja avuliaita.”

Kieliä on Anita Heinosen mielestä tärkeä oppia, koska suomenkieli loppuu heti, kun laiva lähtee Auran rannasta.

Tunnustuksena työstään Anita Heinonen on palkittu muun muassa Oulun läänin taidemitalilla sekä Haapajärven kulttuuripalkinnolla. Opetusministeriö on myöntänyt hänelle ylimääräisen taiteilijaeläkkeen.

Anita Heinonen ei ole lopettanut tanssia vieläkään. Kulumia on syntynyt, mutta vanhuudesta hän ei puhu. ”Toinen jalka on rampa, ja keuhkoistakin on vain osa tallella. Silti olen näin pitkälle päässyt.”

Puutarha on hänelle tärkeä. ”Huomenna kuolet, tänään istutat puun. Näin se pitää olla”, hän sanoo.

Syntymäpäiväänsä Anita Heinonen viettää konserttikiertueella, jota hän kutsuu jäähyväiseksi. ”Aikansa kutakin. Ei tätäkään loppumattomiin jaksa.”

Konsertissa tänään torstaina Oulussa ja Raahessa ja huomenna Ylivieskassa hänen kanssaan esiintyvät flamencokitaran taituri Baldi Olier ja laulaja ja kitaristi Andre Zweig sekä Petri ja Jan von Hohenthal sekä Turun Señoritat. Kiertue ulottuu myös Turun seudulle.

LIISA LEHTO-PEIPPO

Liisa Lehto-Peippo

Kohtalona flamenco. Anita Heinonen kiinnostui jo pienenä tyttönä romanitansseista, ja flamenco vei mukanaan. Nyt hän lähtee 70-vuotiskiertueelle.

Artikkelin lähde Kaleva