Tempaa mukaansa

Cd-levy

Soiva Siili. Kyösti & Markus. Tuottaja: Kyösti Salmijärvi, Markus Lampela ja Tommi Salmela. Äänitys: Matti Niemi ja Jari Pietilä/Big Music. K&MCD-1. 2001.

Täpötäydessä Vaken (lastentarhaopiston) juhlasalissa pidetyssä levyn julkistamiskonsertissa sekä lasten ilo ja innostuminen että esiintyjien inspiroituminen osoitti jo Soivan Siilin onnistuneet merkit.

Musiikin tällä alalla onkin Oulussa viime vuosina nähty ja kuultu merkittävää nousua, mainittakoon vaikkapa Risto Järvenpään suuntansa klassikoiksi kohonneet Oulunkielen sanakirja ja Oulun juna.

Kyösti ja Markus -lauluduo on saanut jo valtakunnallista tunnustusta muun muassa lastenkulttuuriapuraha 1999 ja toisen palkinnon Vuoden 2000 Uusi Lastenlaulu -kilpailussa.

Ammattimaista osaamista mahtuu siis mukaan, ja monia alan ilopilkkuja löytyy Soivan Siilin 14 laulun joukosta.

Ääni täytyy avata, jotta voisi laulella ...

Jäkäti jäkäti jää

jukuti jukuti juu

jykyti jykyti jyy

jököti jököti jöö ...

Äänenavauslaulu ja yleensä reippaassa tempossa kulkevat sävelmät korvaan tarttuvine kertosäkeineen nousevat levyn ykkösiksi. Sointuva Tungos tuulikaapissa sopii hyvin lauletuksi esimerkiksi, samoin Vaikeat sanat mukaansa tempaavine kertosäkeineen:

Sanat tässä vaikeat

kirjaimet niin soikeat

ne eivät sovi suuhun mun

mut silti mä yritän.

Kyösti Salmijärvi on säveltänyt ja sanoittanut suurimman osan levyn sävelmistöstä. ”Litsis lätsis lätäkkö, sateeseen mut jätäkkö ...,” hauskoja oivalluksia löytyy toinen toisensa perään. Nuori Aukusti Kiuru tulkitsee myös tarkasti ja varmoin ottein tunnelmat Mököpeikon pesäkolossa.

Soiva Siili on huolella tehty, levykoteloa ja piirroksia myöten. Säestyksen soitinvalikoimasta erottuvat paitsi kitaraosuudet myös harmooni, muun muassa Voltikas, säveltänyt Markus Lampela, sanat Kirsi Kunnas, länsiafrikkalainen rumpu, tinapillit, huuliharppu, kontrabasso ym.

Oululainen lastenmusiikki harppaa jälleen aimo askeleen eteenpäin. Reippaimpien laulujen kohdalta kannattaisikin suunnistaa Huvitutti-tyylisten tapahtumien pariin.

Erkki Virtanen

Artikkelin lähde Kaleva