Kloonauksen kirous ja ihanuus

Harrastajateatteria

Oulun taidekoulun nuorten Makaaberi-teatteri: Uusi uljas sukupolvi. Aldous Huxleyn romaanista ”Uusi uljas maailma” dramatisoinut ja ohjannut Ulla Kaislaranta. Valosuunnittelu: Ismo Torvinen. Valo- ja ääniajo, pöksyjen ompelu, roudaus: Jutta Ala-aho, Miikka Timonen. Rooleissa: Anja Pirnes, Arttu Kurttila, Hilla Väyrynen, Ile Saloranta, Ismo Torvinen, Marja Härmä, Markus Still, Saara Putkonen, Susanna Toppinen.

Makaaberi-teatterin esitys alkaa ja päättyy Shakespearen runosäkeisiin.

Ollaan Aldous Huxleyn romaanista Uljas uusi maailma dramatisoidussa esityksessä Oulun taidekoulun teatteristudiossa. Illuusioksi on tarkoitettu saari, jossa nuori Johnny (Arttu Kurttila) lausuu runoa. Pehmeä alku rikkoutuu, kun äiti (Hilla Väyrynen) ryhtyy rajusti hakkaamaan lastaan: ”Minun ei koskaan pitänyt saada lapsia!” Äiti purkaa aggressiotaan, mikä päättyy pian anteeksipyyntöön.

Siirrytään seuraavaan kohtaukseen. Hautomokeskuksessa seurataan sikiönkehitystä, sitten pullosta päästettyjen oloutuslaisten ehdollistumiseen perustuvaa oppimista. Huxleyn ironiaa on muun muassa maalaisuuteen kielteisesti suhtautumisen opettaminen: kun kuulet muu, saat sähköiskun.

Kohtaukset toimivat yhdeksän makaaberilaisen joukkotoimintoina. Ollaan luentosalissa tekemässä muistiinpanoja johtaja Thomasin (Arttu Kurttila) vuolaasta tieteellisen edistyksen informaatiotulvasta. Ollaan ajankohtaisissa aiheissa, kun puhutaan kloonauksesta ja sen mukanaan tuomista eduista ja haitoista. Puhutaan abnormeista, vikojen korjaamisesta, yhdenmukaistamisesta.

Roolihenkilöiden repliikit ovat kuin sitaattien ja aforismien verkkoa. Huxleyn vuonna 1932 kirjoittama ironinen tulevaisuudenvisio ei ole vanhentunut. Joko kirjailija oli näkijä, tai sitten historia pysyy perusolemukseltaan samana ajasta aikaan.

”Historia on huijausta”, todetaan näytelmässä siinä vaiheessa, kun maailmaa verrataan liukuhihnaan, että emme voi palata taaksepäin. Hätkähdyttävä on myös kuin ohimennen lausuttu toteamus, että sivilisaatio on sterilisaatio. Katsoja poimii sitaateista puhuttelevimmat.

Ikään kuin kolmas maailma on tämä Johnnyn villimaailma, ja Lontoon opiskelijat ovat tätä uutta uljasta keinosukupolvea. Huxleyn visiot toimivat, ja Makaaberi-teatteri tuo nämä nuoren joukolla ytimekkäästi esille.

Kuin nykypäivän mainoksista ovat julkilausutut toiveet: nuoruus, kauneus ja onni. Myös niukka totuus, että soma (tajuntaan vaikuttava tabletti), työ ja seksuaalinen nautinto pitävät ihmisen näennäisesti onnellisena. Eikä kuolemaa enää olisi.

Kohtaukset ja roolivaihdot etenevät sujuvasti Lontoosta Meksikoon ja takaisin. Lentomatka hurahtaa pimeässä salissa äänitehosteena. Näyttelijöiden runsas replikointi on selkeää.

Uljas uusi sukupolvi vain vaikuttaa liiaksi musta-valkoiselta - ainakin lavastuksen ja puvustuksen suhteen. Yleisilmeeksi jää pimeä, hämärä. Väriskaalaa laajentamalla, myös rohkeammalla valaistuksella ja pienillä lavasteilla visio olisi saatu tehokkaammaksi. Äänitehosteet rytmittivät sopivasti kohtausten välillä.

”Makaaberi-teatteri tekee esityksiään valmiin kirjallisuuden pohjalta. Huxley oli ryhmän oma valinta. Tästä löytyy kloonauksen lisäksi ajankohtaisuutta myös siitä, mihin perheet ovat menossa”, esityksen ohjaaja Ulla Kaislaranta kertoo.

Saara Putkonen ja Arttu Kurttila ovat suorittaneet näytelmän työstämisen ohessa diplomin teatteritaiteesta ja Ismo Torvinen valosuunnittelusta. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että he ovat halunneet suorittaa laajat oppimäärät valitsemaltaan taiteenalalta. Näyttelijät ovat tutkineet roolihenkilön olemusta, ja tämä näkyy herkkävireisyydessä etenkin Arttu Kurttilan koskettavassa roolisuorituksessa.

Uljas uusi sukupolvi esityksenä olisi istunut Oulussa pidettävän valtakunnallisen sanataideviikon ohjelmaan. Pohjoiset tekijät saisivat hyvinkin näyttäytyä valtakunnallisella tasolla, etenkin, kun Oulun taidekoulu on pitänyt sanataiteen perusopetusta useamman vuoden. Yhteistyö paikallisten tekijöiden kanssa olisi ollut luontevaa.

Pirjo Suvilehto

Lea Karjalainen

Poika ja äiti. Johnnyna Arttu Kurttila, äitinä Hilla Väyrynen.

Artikkelin lähde Kaleva