VR:n kerhotalo vaikenee

Sukuvika ei enää naurata ja luuranko Erkki palaa vetämään hirsiä

Eeva Kauppinen

OULU Yleisö nauroi katketakseen ja esittäjät itkivät.

Niin päättyi Oulun Työväen Näyttämön kuutisen vuotta kestänyt talvinäytäntökausi VR:n kerhotalossa Rautatienkadulla lauantai-iltana.

Ray Cooneyn farssin 28. esitys oli loppuunmyyty seisomapaikkoja myöten. Sukuvika ei enää naurata, vaikka se olisi vielä käynyt kaupaksi vaikka kuinka.

Kolmansissa kumarruksissa kostuivat myös miesaktöörien silmäkulmat. Herkimmät naiset kyynelehtivät jo ihan valtoimenaan.

Liikuttunut yleisö taputti ja taputti. Näyttelijät polvistuivat rivistönä lavalle ja suutelivat näyttämöä: tämä oli viimeinen esitys tässä sympaattisen kuluneessa ja historiaa henkivässä talossa.

”Se oli se, hohhoijjaa”, tiivisti yksi näyttelijöistä takahuoneessa loppumisen tunteen.

Kuin kotiin tulisi

Ennen esitystä tunnelma oli jännittynyt ja olo vähän levoton. Riitta Toropainen totesi, että vähän niin kuin ensi-ilta olisi tulossa.

Näyttelijät pukivat ja meikkasivat itsensä aivan kuin aina. Mutta kaikki olivat yllättäen valmiina paljon tavallista aikaisemmin.

Aikaa jäi vielä 45 minuuttia.

”VR:n kerhotalo on kuin kotiin tulisi”, nyökkäili näyttelijäkaarti. Kuin toinen koti.

Jäähyväiset ovat ankarat, sillä uutta paikkaa ei vieläkään ole. Katsomo, lavasteet, valokalusto, puvut ja tarpeisto pakataan kaikki varastoon. Tyhjentäminen alkaa maanantaina.

Viimeisen kerran musta lisäke hiuksiin. Viimeisen kerran tukka harmaiksi. Viimeisen kerran nämä buutsit. Viimeisen kerran paidan silitys.

”Onneksi ei enää tarvitse silittää tätä paitaa”, yritti joku.

Kahdella näyttelijällä oli kamera mukanaan. He ottivat kuvia sieltä täältä: kahvion seinistä, kavereista valmistautumassa näyttämöllä. Yhtäkkiä oli tarve ikuistaa kaikki ympärillään.

Hirsiä vetämään

Kun OTN täytti 95 vuotta ja muutti Rautatienkadulle, näyttämön oikealta puolelta seinästä löytyi pahvilappu: Tämä nykyinen kerhohuoneisto on tehty entisestä tullikamarista.

Alla ovat kirvesmiesten ja talon maalareiden nimet. Viesti on päivätty 12.II.1952.

Pohjois-Pohjanmaan museon tutkijat kävivät tutkimassa, pitääkö teksti paikkansa. Ullakolta löytyi tyhjiä Saimaa-askeja ja täysiä valtionrautateiden Tulopäiväkirjoja, joihin on kauniilla käsialalla kirjattu saapuneet tavarat vuonna 1941.

Ilmeisesti teatterisali ja kahvio ovat kuin ovatkin rakennetut Ruotsin vallan aikaisen tullipakkahuoneen hirsistä. Tullipakkahuone pystytettiin Oulun torinrantaan 1780-luvulla.

Eipä ihme, että teatterisalissa tuntuu historian siipien havina.

Näyttämöllä eli näytelmän lääkärien vilkkaan oleskeluhuoneen nurkassa vaikuttava välkky luuranko Erkki ei silti ole jäänne Ruotsin vallan ajalta vaan lainassa oulunsalolaiselta koululta. Sinne se jälleen palaa vetämään hirsiä teeskenneltyään Hamletin pääkalloa ja joulupukkia Cooneyn farssissa.

Maakuntamuseon tutkijat valmistautuvat löytöihin, kun kerhotaloa ryhdytään purkamaan Pohjois-Suomen junaliikenteen ohjauskeskuksen alta.

Häpeällistä oikea sana

Ohjaaja Helena Ryti on rakastunut Oulun Työväen Näyttämöön. Ensi kesän Robin Hood Hupisaarten kesäteatteriin on hänen kahdeksas ohjauksensa OTN:lle.

”En pääse irti ryhmästä. Olen OTN-addikti. Ohjasin elämäni ensimmäisen ohjauksen tälle porukalle. Tulen aina hyvälle tuulelle näiden kanssa. En tiedä, miksi nauran täällä niin paljon, mutta se antaa paljon muille töille”, kertoi Helsingissä asuva freelance-ohjaaja ja näyttelijä.

Yhtä hyvää sanottavaa ei ole Oulun kaupungin toiminnasta.

”Uusi tila on järjestettävä. Minusta se on häpeällistä, ettei mitään ole tapahtunut, vaikka puulaakilla on näin pitkä traditio.”

”Sekä rahoja että lausuntoja pyöritetään momentilta ja instanssilta toiselle, eikä asia etene. Se on niin tyypillistä tälle kaupungille. Häpeällistä on oikea sana.”

Satavuotias työväennäyttämö joutuu mierolle maaliskuun loppuun mennessä. Ratahallintokeskus on kuitenkin ollut kulttuurimyönteinen vuokraisäntä.

Viimeiseen esitykseen seisomapaikan saanut Oulun kaupunginteatterin käyttöpäällikkö Pekka Laine kertoi, että kaupungiteatterilta lähtee remontin yhteydessä miljoonien edestä tavaraa kaatopaikalle. Osa siitä olisi esimerkiksi OTN:n käyttöön kelpaavaa, mutta mitäs kun ryhmällä ei ole uusia tiloja.

Oulussa on toisin kuin esimerkiksi paljon pienemmässä Hämeenlinnassa. Hämeenlinnan kaupungin suuri kulttuurisatsaus on kunnostaa entiset Verkatehtaan tilat viidessä vuodessa monipuoliseksi kaupunkikulttuurin keskukseksi Euroopan aluekehitysrahaston tuella. Projektin on arvioitu maksavan kaikkiaan liki 15 miljoonaa euroa (lähes 90 Mmk). Korjattavia ja rakennettavia tiloja on 30 000 kuutiota eli runsaat puolet Helsingin Kaapelitehtaasta.

Ehkä Oulussakin tapahtuu jotakin nyt kun itse tasavallan presidentti Tarja Halonenkin on osoittanut kiinnostusta OTN:n huteraan tilatilanteeseen.

Salanimi Peter Franzén

Oulun Työväen Näyttämön 75-vuotishistoriikista paljastui, että erityisesti työväenteattereissa käytettiin 1900-luvun alussa paljon salanimiä.

Syitä piilotteluun olivat uskonnollinen kotitausta, porvarillisen työantajan pelko sekä arvostelut ja muu lehtikirjoittelu.

Nykyisen OTN:n selkäranka ovat näyttelijäkonkarit, joista Esko Forsström aloitti jo 1966. Ensimmäinen merkittävä esitys, jossa hän muistaa olleensa mukana, oli Oulun kaupunginteatterin näyttelijän Eugen Pukeman ohjaama Lapualaisooppera. Siinä olivat mukana myös Risto Tuorila ja Tarja Keinänen.

”1960-luvulla yhdistys oli työväenhenkisempi, poliittisempi. Nythän tämä on farssia koko homma”, tiivisti Esko Forström.

OTN on hänen aikanaan ehtinyt toimia ainakin entisessä järjestötalossa, Koskelankylän Valolla, Pohjankartanossa, vanhalla palolaitoksella, Foxian talossa, keskustan terveysasemalla, Tarmolassa, autokorjaamolla Heinäpäässä ja Nukussa.

Jos vielä nykyisin olisi tarvetta salanimille, niin mikä olisi sopiva?

”Peter Franzén”, vastaa kuin piipun suusta vuodesta 1985 toiminnassa mukana ollut OTN:n puheenjohtaja Pekka Kesälahti. ”Se on ruottinkielinen ja kaupallinen, myyvä nimi. Ja mehän ollaan Peterin kanssa samanmittaisia, tämmöisiä komeita ensirakastajia”, hän perustelee.

Vuodesta 1982 asti OTN:ssä näytellyt Riitta Toropainen uskoisi olevansa Julia Liehu tai Julia Roberts.

Creative Commons -lisenssi
Artikkelin lähde Kaleva