Bravurinumerona erämaassa kulkeminen

70-vuotias

Reino Tuominen Oulussa.

Tuttu tunturimaisema Ropinsalmelta on ripustettu aitiopaikalle Reino Tuomisen perheen olohuoneeseen. Armoton eräkävijä kertoo, että joen rannalla oleva kota on taiteilijan näkemys maisemasta, mutta ettei sellaista kotaa rannalla ole koskaan ollutkaan. Samoin vastarannan asuintalot on maisemasta poistettu, mutta tunnelma välittyy katsojalle ja muistuttaa Reino Tuomista sadoista Lappiin suuntautuneista eräreissuista.

Mitä suurimmalla syyllä Reino Tuomista voi eräkävijän lisäksi kutsua järjestöihmiseksi. Keskiviikkoaamun pikkutunneilla valmistui Eläkeliiton Oulun yhdistyksen toimintakertomus. Yhdistyksen puheenjohtajaksi Reino Tuominen valittiin vastikään. ”Sihteeriä ei ole vielä valittu, joten sanailin vanhasta muististani viime vuoden toimintakertomuksen”, yhdistyksen entinen sihteeri kertoo.

Reino Tuomisen mielestä oululaisten eläkeläisjärjestöjen asiat ovat hyvällä mallilla, ainakin paremmin kuin monissa muissa kaupungeissa.

”Oulu käsittelee eläkeläisiään hyvin. Meillä on ilmaiset toimitilat ja palveleva henkilökunta Aleksinkulmassa. Saamme myös rahallista tukea toimintaan. Toivoa sopii, että hyvä suhde päättäjiin säilyy jatkossakin.”

Vaikka Eläkeliiton Oulun yhdistys tunnustautuu keskustalaiseksi, Reino Tuomisen mukaan yhdistys ei politikoi. ”Varomme leimautumista.”

Pohjois-Suomen sotilasläänin esikunnasta 1992 eläkkeelle siirtynyt teknikkokapteeni Reijo Tuominen on tottunut vaeltaja. Ennen Ouluun tuloaan hän toimi rajavartiolaitoksessa. ”Silloin 50-luvulla rajavartija liikkui päivittäin 20-30 kilometriä joko kävellen, pyöräillen tai hiihtäen.”

Liikkuminen jatkui Suomen rajojen ulkopuolella rauhanpuolustustehtävissä ensin Kyproksella vuonna 68 ja Suezilla 73. ”Kun kansainvälisissä rauhanpuolustustehtävissä on tarpeeksi kauan, tarpeeton pilkun viilaus jää pois. Sen olen oppinut ja siitä on ollut minulle hyötyä myös myöhemmissä tehtävissäni.”

Rauhanturvatyötä ei Reijo Tuomisen mukaan pitäisi tulevaisuudessakaan hoitaa pakkopullana, osana puolustusvoimien kantahenkilökunnan työrupeamaa. ”On selvää, että pakottamalla ei hyvää jälkeä saada aikaan. Tunnollisuus työtä kohtaan syntyy vapaaehtoisuudesta.”

Vaikka järjestötyö alkoi vasta vanhemmalla iällä puheenjohtajuusvuosia eri järjestöissä Reino Tuomiselle on kertynyt roppakaupalla. Kun Maikkulan siirtolapuutarhaa rakennettiin vuonna 84, yhdistyksen puheenjohtajaksi valittiin Reino Tuominen. Eräkävijä kun oli samana vuonna hänet valittiin Oulun seudun Lapinkävijöiden puheenjohtajaksi ja pesti jatkui yksitoista vuotta. ”Bravuurinumerona minulla kuitenkin on tämä erämaissa kulkeminen.

Reino Tuominen aloitti 80-luvulla Suomen Matkailuliiton kouluttamana tunturioppaana Kilpisjärvellä. ”Omasta talvilomastani käytin kaksi viikkoa opastyöhön ja tätä työtä jatkoin 13 talvea peräjälkeen. Kun sain perheeltä luvan lähteä, vedin kesäisin vaellusryhmiä tunturissa.”

Reino Tuominen tunnustaa, että perhe on välillä saanut kärsiä isän työ- ja vapaa-ajan reissaamisesta, mutta hyvin elämänkumppani Kaisa-Liisa on perheen arkea pyörittänyt ja lapsista, Ari-Jaakosta ja Heinistä, on varttunut täysijärkisiä aikuisia, vaikkakin Lapin lumon puremia.

Vuosien kartuttua retkeily on Tuomisen perheessä vähentynyt, mutta veri vetää edelleen Lappiin ja omalle mökille Kittilään.

Reino Tuominen viettää syntymäpäiväänsä perhepiirissä muualla kuin kotona.

ELINA URSIN

Ehdoton suosikki. Lapin kairat ovat tuttuja eräkävijä Reino Tuomiselle. Yksi on kuitenkin ylitse muiden ja se on Kilpisjärvi.

Jarmo Kontiainen

Creative Commons -lisenssi
Artikkelin lähde Kaleva