Naapurissa syntynyt perikalajokinen

70-vuotias

Pasi Eskola Kalajoella

Eläkkeellä oleva päätoimittaja Pasi Eskola on perikalajokinen, vaikka on naapurissa Alavieskassa syntynyt. Veitikka silmäkulmassa hän paheksuu joitakin vanhempia kalajokisia, jotka hyväksyvät aidoiksi kalajokisiksi vain syntyperäiset.

”Kaikki Kalajoen puolesta”, kuuluu hänen mielilauseensa. Kalajokisuuden edestä on saanut väistyä puoluesidonnaisuus ja lopulta sen jäsenyyskin. Tosin hän on tätänykyä hyvin epäileväinen politiikan suhteen muun muassa siitä syystä, että maakuntarajat vedettiin aikanaan vaalipiirijaon mukaan.

Pasi Eskola tuntee olevansa keskipohjalainen ja on valmis vannomaan myös maakunnan puolesta. Hän kasvoi keskipohjalaisuuteen vanhempiensa nuorisoseuralaisuuden mukana. Virallisesti Pohjois-Pohjanmaahan kuuluva Kalajokilaakso on hänen mukaansa Keski-Pohjanmaata keskipohjalaismurteensa ja vapaan järjestötyön perusteella.

Viisi vuotta Kalajoen paikallislehden päätoimittajan tehtävästä eläkkeellä ollut Eskola kirjoittaa edelleen säännöllisesti lehteen. Hän on ottanut kantaa esimerkiksi Kalajoen tuoreeseen kaupungiksijulistautumiseen.

”Kalajokea ovat yrittäneet ajaa kaupungiksi monta kertaa yrittäjät. Kunta vetoaa tavan takaa yrittäjiin kehittämisen tekijöinä. Yrittäjät ottavat riskejä. Nyt kunnanisien piti ottaa riski. Jos kaupunkius jotakin tuo, hyvä on. Mitään siinä ei menetetä”, hän sanoo.

Eskola ehti työskennellä kolmella alalla, jokseenkin kymmenen vuotta kaikissa. Hän on opettanut biologiaa, ollut maakuntaliitossa toiminnanjohtajana ja maakuntasihteerinä sekä ollut paikallislehden päätoimittajana.

Hän opetti kaikissa koulumuodoissa Raahessa, Alavieskassa, Kuhmossa ja Kalajoella ja hakeutui alalta silloin, kun peruskoulu tuli Kalajoelle. Hän koki, ettei peruskoulu ollut hänelle tarkoitettu ja sai myöhemmin huomata olleensa oikeassa.

”Entisessä järjestelmässä oli hyvää kodin ja lapsen oma vastuu koulunkäynnistä. Lapsen oli oltava kodin uhrauksen arvoinen”, hän arvioi.

Nykyisessä koulujärjestelmässä hän on murehtinut jatkuvaa muutosta sekä oppilaiden että opettajien kannalta.

Eskola on hyvin isänmaallinen. Hän on ryhtynyt Kalajoen sotaveteraaniyhdistyksen puheenjohtajaksi, koska piiri on suositellut nuorempia ottamaan vastaan yhdistyksen tehtäviä, koska monet oikeat veteraanit eivät enää jaksa. Eskola itse ehti olla sotilaspoikana.

Puheenjohtaja tekee yhdistyksessä käytännön huoltotyötä ja järjestää veteraaneille virkistys- ja muita matkoja. Kiihtyvällä vauhdilla on veteraanien hautaansaattamisia. ”On tärkeää, että se tapahtuu arvokkaasti ja juhlavasti veteraanien arvon mukaisesti”, puheenjohtaja sanoo.

Keskipohjalaisyhteydet Eskolalla jatkuvat vielä Keski-Pohjanmaan kulttuurirahaston hoitokunnassa, viimeistä kautta kylläkin sekä Kokkolan Lauluveikkojen kuorossa.

Laulua hän harrastaa myös Kalajoen mieskvartetissa, joka menneenäkin jouluna muodosti tiernapojat ja kävi kolmella keikalla. Kertyneet varat lahjoitettiin vanhusten ja kehitysvammaisten käyttöön. Ensi jouluna tiernapojilla on 50-vuotisjuhlaesiintyminen Rahjankylällä, josta miesjoukon yhteinen tiernapoikataival alkoi.

Ystävänsä Risto Koivun kanssa hän muodostaa Koivun ja Tähden. parivaljakko käy erilaisissa tilaisuuksissa laulamassa, laulattamassa ja leikittämässä ja esittämässä vuoropuheluja. Myös kotiseututyö ja Rotary-toiminta pitävät huolta siitä, että Marjatta-vaimolla riittää katetta sanoissaan ”Ukko on menossa jatkuvasti”. Siihen mies mielellään lisää, että kyllä välillä tuleekin.

Yksi harrastus on pitää yllä yhteyksiä entisiin koulutovereihin. Pekan päivillä Raahessa hän tapaa Raahen aikaisia kavereitaan. Kalajoen yhteiskoulun viides luokka vuodelta 1948, johon Eskolakin kuuluu, on kokoontunut yhteen usein.

Biologian opettaja ei pääse karvoistaan, vaan nauttii metsätöiden tekemisestä vaimonsa perintömetsätilalla Savukoskella. Toinen intohimo on käydä marjassa siellä.

Eskola on liikunnallinen. Talvisin hän hiihtää ja on osallistunut jokseenkin kaikkiin Jussin lenkki -laturetkiin. Rullaluistelua hän alkoi harrastaa läksiäislahjaksi saamillaan luistimilla jo vuonna 1995. ”Väylät ovat hyvät ja lenkki sopiva kotiportilta Hiekkasärkille. Särkillä voi vielä kiemurrella, jos jaksaa.”

Syntymäpäivänään Eskola hiihtelee pohjoisen lumilla. Juhlan aika on vasta ensi kesänä lähisukulaispiirissä, kun hän, hänen sisarensa ja lankomies viettävät yhteisiä 200-vuotispäiviä.

LIISA LEHTO-PEIPPO

Liisa Lehto-Peippo

Ykköskirjailija Huovinen. Pasi Eskolan mielikirjailija on Veikko Huovinen. Hänen tekstejään Eskola on esittänytkin ystävänsä Risto Koivun kanssa.

Sauvahiihtoa ja rullaluistelua. Pasi Eskola pääsee kätevästi hyviä väyliä pitkin kotiportilta Hiekkasärkille rullaluistimilla. Sauvat tarttuvat käsiin kävelylenkille lähtiessä.

Artikkelin lähde Kaleva