Vain Oulun seutu pysäyttää

Pohjoisen väestökadon tulppia kaivataan muuallekin maakuntiin

Pekka Karjalainen

OULU Pohjois-Suomesta löytyy etelään valuvalle väkivirralle pysäyttäjiä vain Oulun seudulta. Viime vuosikymmenen alkuun verrattuna muista kunnista ovat pystyneet väkeään lisäämään vain Rovaniemi, Rovaniemen maalaiskunta, Sievi ja Pattijoki.

Keskuksista Kemi-Tornion alueen luvut näyttävät miinusta. Raahe on menettänyt reippaasti väkeään. Myöskään Kajaani ja Kuusamo eivät ole pystyneet lisäämään väkeään.

Eniten, yli 21 prosentilla, väki väheni Pelkosenniemellä. Myös Salla ylitti kahdenkymmenen prosentin rajan. Myös Kainuun Puolanka ja Ristijärvi kolkuttelivat 20 prosentin haamurajaa. Pohjois-Pohjanmaalla kato oli suuriummillaan liki 14 prosentin Pyhäjärvellä.

Muutokset ovat rajuja. Jos Oulun väkiluku olisi noudattanut Pelkosenniemen mallia, asuisi kaupungissa nykyisen 123 000 asukkaan sijasta vain 80 000 henkeä. Jos näin olisi päässyt tapahtumaan, olisi Oulu kovasti erilainen kuin nyt.

Pohjois-Pohjanmaan eteläosien väki on vähentynyt, mutta ei läheskään samaan tahtiin kuin muualla haja-asutusalueilla. Sievin voiton ohella Haapavesi, Kalajoki, Nivala ja Haapajärvi ovat päässet pienillä väestötappioilla.

Muun muassa nämä tiedot ilmenevät Kalevan tekemästä vertailusta, jossa tutkittiin kuntien väestömuutoksia vuodesta 1990 viime vuoden lopun ennakkotietoihin.

Vain 15 Pohjois-Suomen 73 kunnasta on pystynyt lisäämään väkeään vuodesta 1990. Viime vuonna väkiluku kasvoi enää vain kymmenessä kunnassa.

Melkein kaikkien Lapin ja Kainuun kuntien väki vähentyi viimeisen 12 vuoden aikana oli yli kymmenen prosenttia. Pohjois-Pohjanmaan haja-asutusalueiden kuntien väen kato jäi reilusti alle Lapin ja Kainuun murskalukujen.

Viime vuonna menestyjien piiri pieneni entisestään. Vain kymmenen Pohjois-Suomen kuntaa lisäsi väkeään. Oulun seudun ulkopuolisista pohjoisen kunnista kasvun autuudesta pääsi viime vuonna nauttimaan vain Pattijoki. Jopa Oulun eteläisen alueen ihme Sievi menetti viime vuonna väkeään.

Oulun seudun väestön imu valtavaa

Viime vuosikymmenen alusta on Oulun väkimäärä on kasvanut 22 000 hengellä ja naapurikuntien yhteensä 11 000:lla. Kasvuluvut ovat huimia: Kempele 31,5 prosenttia, Oulunsalo 28,4 prosenttia, Kiiminki 25,4 prosenttia, Oulu 21,6 prosenttia ja Haukipudas 16,8 prosenttia. Myös Liminka on kasvanut yli 22 prosentilla.

Väestönkasvun rippeitä on riittänyt myös Oulun naapurikuntien taakse. Temmes-Tyrnävän väkiluku on kasvanut 16 prosentilla. Ii ja Lumijoki ovat päässeet vajaan kymmenen prosentin kasvuun. Myös Muhoksella on hivenen kasvua. Sen jälkeen jo Ylikiiminki ja Yli-Ii menevät jo pakkasen puolelle, vaikkakin vähän.

Rahaa tarvitaan lisää aluekeskusohjelmiin

”Keskittyminen ei koske vain Pohjois- ja Itä-Suomea, vaan koko Sisä-Suomea. Ihmiset keskittyvät Ouluun, Jyväskylään, Helsinkiin, Tampereelle ja Turkuun. Samaa keskittymistä on myös joka puolella maailmaa”, sanoo professori Jarmo Rusanen Oulun yliopiston maantieteen laitokselta.

Rusasen mielestä panostus osaamiskeskuksiin on toiminut tähän saakka hyvin. Ohjelmalla saadaan uusia yrityksiä.

Nyt vuoroon tulevilla aluekeskusohjelmilla pitäisi osaamista siirtää entistä enemmän maakuntiin. ”Nykyiset aluekeskusohjelmarahat ovat kuitenkin pelkkiä starttirahoja. Niitä pitää saada kunnolla, jotta ne vaikuttavat.”

Kasvukeskusten myönteiset vaikutukset yltävät vain työssäkäyntialueille, eivät kauemmaksi. Siksi aluekeskukset tulisi liittää toisiaan kattavaksi verkostoksi, vaatii Rusanen.

Rusasen mielestä monet toimenpiteet ovat myös myöhässä.

Oulun yliopisto on ottanut koko maassa parhaiten aluekehittäjän roolin, arvioi Rusanen. ”Se on hyvä. Sitä pitäisi hyödyntää paljon nykyistä enemmän.”

Väestömuutokset ylei- sen kehitykset seuraus

Oulun läänin maaherra Eino Siuruainen korostaa, että väestömuutokset ovat yhteiskunnan ja elinkeinorakenteen muutoksen lahjomaton peili. Niissä näkyvät miltei kaikki tärkeimmät ihmisen oloihin vaikuttavat tekijät. ”Liian usein tuijotetaan vain väestön muuttomääriin, ei siihen, mitä kaikkea se vaikuttaa ja mistä se johtuu. Sen vaikutukset ovat paljon pelkkiä asukaslukuja suurempia, koska muuttoliike on valikoivaa. Vähäistä ei ole myöskään kehityksen impulssi, minkä vaikkapa Kempele saa nuorista ja koulutetuista muuttajista.”

Siuruainen uskoo, että keskittyminen jatkuu ainakin nykyisen suuruisena. Vaikka tulossa olisi laskusuhdanne, saattaa muuttoliike jopa voimistua aikaisemmasta kokemuksesta poiketen. Esimerkiksi koulutuksella varaudutaan ennalta lamaan.

Siuruaisen mielestä tasapuoliseen kehityksen avain on koulutus ja tieto. Hyväksi osoittautunutta polis-verkostoa pitää täydentää. ”Ja ripeästi.”

Maaseudun ajatteleminen pelkkänä elämäntapana ei riitä. Tarvitaan entistä enemmän strategista ajattelua. Kuntien ja seutukuntien tulee pohtia, mitä voidaan tehdä, mitkä ovat alueen vahvuudet ja miten väki siellä pysyisi.

Myös maaseudun koulutuspaikat ovat tärkeitä. Perusteollisuus ja palvelut tarvitsevat tekijöitä.

Taantuvien kuntien palvelut ovat perusongelma. Esimerkiksi nuoriso ei pysy kunnassa, jossa ei ole vaikkapa lukiota. Syrjäseutujen talouden lait ovat ankarat. Muun muassa tieverkot rapistuvat. Moni öljysora- tai asfalttitie siirtyy sorateiksi.

Eu:n aluepolitiikka on ankara syrjäseuduille.

Siuruaisen mielestä tulisi säilyttää myös joitakin perinteisiä tukimuotoja. Niissä pitäisi ottaa huomioon kuljetuskustannukset ja syrjäseutujen usein kalliit kulut.

Mäkiset muuttivat vastavir-taan

Toiveiden koti ja työtila löytyivät Utajärveltä

Petri Hakkarainen

UTAJÄRVI Tuttavat eivät salailleet hämmästystään, kun Mäkisen perhe ilmoitti muuttavansa Oulusta maaseudun rauhaan Utajärven Oravasaareen. Kohta vuoden uutta kotiaan asunut yrittäjäpariskunta ei ole ratkaisuaan katunut.

”Asuimme Iinatissa yli 10 vuotta. Halusimme kuitenkin vähän kauemmas kaupungista, ja etsimme sopivaa paikkaa lähes vuoden ajan. Utajärven kirkonkylästä löytyi sitten uusi talo, joka sopi kodiksemme ja yrityksellemme täydellisesti”, Markku Mäkinen kehuu.

”Tällainen talo olisi maksanut Oulussa yli miljoona markkaa. Täällä se oli selvästi halvempi, ja silti myös myyjä oli kauppaan tyytyväinen.”

Kiropraktiikka-yrityksessään ihmisten jäseniä korjailevat Markku ja Elina eivät koe asuvansa syrjässä.

”Iinatista Oulun keskustaan kului aikaa usein 25 minuuttia, Utajärveltä noin 40 minuuttia. Oulussa kauppa- ja pankkireissuun sai varata aikaa pari tuntia, täällä kipaisen samoilla asioilla puolessa tunnissa. Eikä paikallinen pankki peri edes palvelumaksuja”, Elina ihastelee.

Pääkaupunkiseudullakin asumista kokeilleet Mäkiset muistelevat kauhistellen aikaa, jolloin päivittäiset työmatkat kestivät tunteja. Runsaasta harrastustarjonnastakaan ei ole iloa, jos sitä ei ehdi eikä jaksa käyttää.

Elina Mäkinen kirjaa miinusten puolelle vain sen, että muuton myötä musiikkiharrastus on jäänyt aikaisempaa vähemmälle. Markulle luonnon läheisyys, hienot lenkkimaastot ja oma uimaranta ovat asioita, joita ei enää pois antaisi.

Perheen 9-vuotias Johannes-poika ei alussa ollut muutosta kovin innostunut: kavereita tuli ikävä ja koulun vaihtuminenkin jännitti. Nyt kaikki on kuitenkin kunnossa.

”Pienessä koulussa näyttää pääsevän paremmin mukaan yhteisöön, tuntee kuuluvansa porukkaan. Koulun ilmapiiri on hyvä, eivätkä lapset ja nuoret näytä täällä vapaa-ajallaankaan häiriköivän”, Elina Mäkinen sanoo.

Koti ja työpaikka. Elina ja Markku Mäkiselle Utajärvi on hyvä paikka tehdä työtä. Avara piha ja oma ranta ovat myös Johanneksen ja Muru-koiran mieleen.

Kuin tilauksesta. Elina ja Markku Mäkinen löysivät Utajärveltä talon, jonka erillinen työtila oli kuin heitä varten tehty.

Artikkelin lähde Kaleva