Totuudenpuhujan takissa on 2,5 kiloa hakaneuloja

Eeva Kauppinen

OULU Kuvataiteellinen lähtökohta on myös Oulun kaupunginteatterin ohjelmistossa olevan Ihmisvihaajan puvustuksella. Ohjaaja Cilla Back halusi Molièren näytelmän julisteeseen ja käsiohjelmaan ehdottomasti italialaisen taidemaalarin Giuseppe Arcimboldon (1533-1593) maalauksen.

Kuinka paljon tämä Arcimboldon hapan, oksanenäinen ja sitruunoita kasvava kääpäsuu on vaikuttanut myös puvustukseen?

”Arcimboldon hulluus antoi uskon ja vapauden, että rohkeita ja hulluja vaatteita voi tehdä”, vastaa pukusuunnittelija Pirjo Valinen.

Hänellä oli kuin sattumalta sama taiteilija mielessään, niinpä ideat naksahtivat yhteen.

Varhaisena surrealistina pidetyn, Prahassa hovimaalarina ja juhlien järjestäjänä työskennelleen Arcimboldon taide pursuaa hedelmiä, kukkia, kirjoja ja eläimiä. Niiden rykelmistä muodostuu mielikuvituksellisia muotokuvia.

Pirjo Valiselle Arcimboldon taide oli juuri, josta pukuideat lähtivät kasvamaan. Syntyi tavallaan fantasiapukujen Arcimboldo-Valinen Collection.

Kokoelman puvut ovat kehittyneet eri ideoiden pohjalta ja määrittävät henkilöhahmoja hyvin selkeästi.

Korsetti myös miehillä

Ihmisvihaajan miespäähenkilö on krooninen totuudenpuhuja Alceste. Hänen suullaan kirjailija paljastaa seuraelämän valheellisuuden.

”Tulkintaan liittyvä perusidea on, että myös näytelmän miehillä on korsetit. Korsetti on tietty ahdistus, jatkuva puristus konkreettisesti ja symbolisella tasolla. Toinen perusratkaisu ovat kengät; miten ihmiset omilla koturneillaan missäkin ajassa käyvät, oli se aika 1600-luku tai tämä päivä”, kertoo Pirjo Valinen.

Vastarinnan kiiskenä kamppailevaa Alcestea määrittämään eivät riittäneet vain korkeakantaiset punaiset kengät. Lisäksi hän on askeetin tavoin kiristänyt useita vöitä rintakehänsä ympärille.

Katsoja saa puvusta vihjeitä, mikä on henkilön suhde käsiteltäviin asioihin ja koko sosieteettiin. Kuka on missäkin kipsissä tai liisterissä.

Alceste on neulamies

Jos istuu katsomossa kauempana, ei välttämättä huomaa, että Alcestea esittävän Hannu Kankaan takki on täynnä hakaneuloja.

Alceste on kuvaannollisesti piikit pystyssä, vaikka hakaneulat ovatkin kiinni. Takissa on hakaneuloja 2,5 kiloa.

”Takki on kova suojakuori tai panssari. Alceste on kuin joku hedelmä siellä sisällä. Ihmisen herkkyys on turvassa”, kuvailee pukusuunnittelija.

Samanlaisia ajatuksia herättää tämän päivän punkkarimuoti.

”Hakaneulatakki ottaa valon älyttömän hienosti, riippuen siitä mihin suuntaan hakaneulat on laitettu.”

Ihmisvihaajan puvustuksessa Pirjo Valinen irtosi realimista. Hänellä oli suuri tavoite, että näyttelijät ovat puvuissa ikään kuin eläviä veistoksia.

Paljastavat asut

”Ihmisvihaajan puvuissa barokin runsaus rikkoo ihmisen normaalit mittasuhteet. Tämä aika on enemmän luurankoa. Sen takia tuli näitä hökötyksiä, joissa asujen rakenne näkyy alta ja paljastaa mikä on kaiken takana”, pohtii Pirjo Valinen.

Alcesten rakastettu Célimène on suurine kauluksineen kuin avautunut kukkanen, jossa helmet valuvat hunajana. Se houkuttelee luokseen.

”Ja semmoinen tahmea vielä, että siihen jää kiinni. Niin kuin lihansyöjäkasvi, kihokki.”

Yksi paljastavimmista puvuista on Célimènen ystävättären Arsinoén musta luomus. Se on selkäpuolelta läpinäkyvää harsoa ja näyttää sumeilematta, että ihminen on edessä toista kuin takana. Paljastamisen ideologia tulee läpi.

”Kengät, korot, ovat minulle Molière. Niissä näkyy ihmisten ulkokultaisuus tämmöisissä seurapiireissä.”

Ihmisvihaaja on pukujen ilotulitus. Valinen myöntää, että puvustus syntyi impressionistisesti räjähtäen.

”Puvuissa on tärkeää paitsi miltä ne näyttävät, myös miltä ne tuntuvat näyttelijöistä. Sitä kautta välittyy yleisöllekin enemmän.”

Pirjo Valinen on työskennellyt pukusuunnittelijana Oulun kaupunginteatterissa vuodesta 1975.

Ensimmäinen välähdys. Timo Reinikan esittämä Acasten hahmo kuvataan Ihmisvihaajassa hoikaksi ja pitkäraajaiseksi. Tällaisena Acaste hiipi ensimmäiseksi pukusuunnittelija Pirjo Valisen mieleen.

Kirsti Laurinolli

Neulamies. Ihmisvihaajan Alcestea esittävällä Hannu Kankaalla on hakaneulatakki ja piilotetussa kädessään lihanleikkaajan metallihanska. ”Alceste on karu, mutta komee ja maskuliininen”, muotoilee näyttelijä Hannu Kangas.

Artikkelin lähde Kaleva