Armin jalanjäljillä

Marjaleena Blåfield

Tämä tapahtui vuonna 1951 Muhoksella. Anna-Liisa ja Pentti Hujanen viettävät häitään. Kutsu niihin on lähetetty morsiamen parhaalle ystävälle, Armi Kuuselalle. Armi käy tuolloin Porvoon Naisopistoa, mutta hän ei kuulu ja morsian ehtii jo surra, ettei paras ystävä pitkän matkan takia pääsekään tilaisuuteen.

”Mutta sieltä hän sitten tuleekin, tuttu sininen puku yllään ja pitkä luonnonkihara tukka hulmuten. Eikä vain onnitellakseen, vaan myös puhutellakseen minut siitä, miten hullu olen kun menen 17-vuotiaana naimisiin”, Anna-Liisa kertoo nauraen.

Armi itse kaavaili ylioppilastutkinnon opiskelevansa voimistelunopettajaksi.

Kaikki tiedämme, että toisin kävi. Armista tuli ensin, vuonna 1952 Suomen Neito ja noin kuukautta myöhemmin Miss Universum. Kaksi vuotta Anna-Liisaa myöhemmin hän 19-vuotiaana avioitui filippiiniläisen liikemiehen Gil Hilarion kanssa.

”Vaati rohkeutta ja itseluottamusta avioitua kahden viikon tuttavuuden jälkeen ja muuttaa vielä vieraaseen kulttuuriin. Mutta Armi luotti vaistoonsa ja teki siinä oikein.”

Tyttöjen opettajat pahoittelivat kummankin ratkaisua: Mennä nyt noin nuorena naimisiin ja jättää opinnot.

Toki Armi Anna-Liisan miehen Pentin tunsi. Pentti oli tanssittanutkin häntä ja todennut kaunottaren valssin soljuvan todella kevyesti. Eikä Armilla Penttiä vastaan mitään ollut.

”Onnellinen ratkaisu se meidänkin kohdallamme oli”, kiittää Anna-Liisa, 68, Muhoksen Honkalan kodissaan. Muhoksen kunnan kirjanpitäjän virasta eläkkeelle jäätyään hän nauttii yhteisistä eläkepäivistä Penttinsä, 78, kanssa. Perheen kolme lasta ovat maailmalla ja lapsenlapsetkin jo aikuisia.

Anna-Liisa Hujanen on siro pieni nainen. Paitsi herkkyyttä ja lämpöä, hän viestii suvaitsevaisuutta ja nöyryyttä elämän edessä.

Aviomiehen rakentama talo Muhoksen Honkalassa sijan vaimon lapsuuskodin Könön tilan mailla ja sen autiona olevan päärakennuksen vieressä. Istumme talon keittiössä. Emäntä tarjoaa vieraalle hernerokkaa ja kertoo jälkiruoan marjojen kasvaneen omassa puutarhassa. Siinä samassa pihapiirissä, jossa Anna-Liisa ja Armikin nuoruudessaan viihtyivät.

Kodin tunnelma on lämmin ja välitön. Tulee varmuus siitä, että tähän taloon vieraat ovat tervetulleita, täällä arvostetaan ystävyyttä.

Anna-Liisa Hujaselle Armi on selvästi tärkeä ihminen. Hän sanoo olevansa kiitollinen siitä, että saanut jakaa nuoruusvuosinaan ystävyyden ihmisen kanssa, jonka sisäistä kauneutta hän voi vain ihailla ja arvostaa. Armi puolestaan osoitti ystävyyden arvon ristimällä ensimmäisen tyttärensä Anna-Lisaksi. Nykyään Anna-Lisa De Gari, 39, asuu Espanjassa ja on kahden lapsen äiti.

Ennen Honkalaan tuloa olemme käyneet kirkonkylällä Armin jalanjäljillä. Katsastaneet Ponkilan sillan, jonka takana oli tyttöjen yhteinen opinahjo, Ponkilan koulu. Sieltä tytöt jatkoivat koulunkäynti Muhoksen keskikoulussa. Lukiota paikkakunnalla ei tuolloin ollut.

Tyttäret pääsivät yhtä aikaa ripille Muhoksen vuonna 1634 valmistuneessa puukirkossa. Sen vieressä sijaitsevalla hautausmaalla lepäävät 1960-luvulla kuolleet Armin vanhemmat Martta ja Aarne sekä lapsena kuollut sisar.

Muhoksen kirkonkylän kirjasto kantaa nimeä Koivu ja Tähti. Siellä Armista on lehtileikkeitä ja valokuvia kahden kansion verran. Armin vierailusta kunnantalossa kertovat arkistoidut kuvat.

Kuuselan perheellä ei ollut sukua Muhoksella. Isä oli kasvanut Uudessakaupungissa ja äiti Pohjanmaalla. Anna-Liisa arvelee Armin perineen isältään ulkoisen olemuksensa, äidiltään iloisen ja herkän luonteensa. Vaikka hän perusluonteeltaan on vakava, iloa ja riemua hän ei kaihda tuoda julki.

”Ja sitä minä ihmettelen miten Martta-täti osasi kasvattaa viisi tytärtään niin hyvin!. Kun Armi näki äitini kylällä, siirtyi vaikka toiselta puolelta tietä häntä tervehtimään.” Tuohon aikaan se tapahtui niijaten.

Anna-Liisalla on tallessa kirje, jonka Martta Kuusela kirjoitti kolme vuotta ennen kuolemaansa vuonna 1960 ystävälleen. Kirjeessä hän puhuu rakkauden ja lämmön merkityksestä ihmisen elämässä ja sanoo, että niitä ihminen kuolee henkisesti. Ehkä noista ajatuksista löytyy pohjaa sille ratkaisulle, jonka Armi aikanaan teki.

Anna-Liisan mielestä Kuuselan perhe eli tavallista muhoslaista elämää. Yrittäjäperhe asui samassa talossa kauppansa kanssa. Rakennus on nyt purettu ja sen paikalta rantaan johtavaa tie nimetty Armintieksi.

Kotitalon lähellä toimi elokuvateatteri, jossa tytöt kävivät usein. Armikin ihaili ikäisten tavoin Hollywoodin tähtiä. Talvilauantaisin Anna-Liisa ja Armi saattoivat matkata kolijunalla Rokualle ja nauttia hiihtämisestä Rokuan maisemissa. Hauskoja kommelluksiakin reissuilla sattui.

Martta Kuuselan sukulaisia asui Amerikassa. Armin vanhin sisko Sirkka muutti Amerikkaan vuonna 1946. Kyynelsilmin Armi kertoi siskonsa soittaneen jäähyväiset kotiväelle Kuuselan pianolla.

Amerikan paketeissa perheelle tuli kauniita ja tervetulleita vaatteita. Anna-Liisa muistaa saaneensa Armilta elämänsä ensimmäiset nahkakengät ja nailonsukat. Ne olivat Amerikasta.

Viimeisen kerran Armi kävi miehensä Gilin kanssa Muhoksella vuonna 1962. Tuolloin hän halusi tutustua isänmaansa uusiin kunnallis- ja verolakeihin. Hänen aikeensa oli lähteä mukaan Manilan kunnallispolitiikkaan ja pyrkiä vaikuttaa siellä naisten ja lasten asemaan.

Anna-Liisa toimi tuolloin kunnankirjurina. Vierailua odotettiin kunnantalossa jännityksellä. Tunnelma vapautui kuitenkin hetkessä kun Armi Anna-Liisan nähtyään juosten riensi häntä halaamaan.

Viimeksi lapsuuden ystävykset ovat tavanneet vuonna 1985 Washingtonissa. Silloin puhuttiin vain Muhoksesta, koulu- ja lapsuusmuistoista.

Anna-Liisa saattoi tuolloin vain harmitella sitä, että oli kadottanut vierustoveristaan kansakoulun ensimmäisellä luokalla piirtämänsä kuvan. ”Se olisi ollut mukava tuliainen, mutta ei läheskään niin kaunis kuin Armi oli todellisuudessa.”

Artikkelin lähde Kaleva