Pelkojen voittaja

Oululaiset tuntevat Ritva Grönbergin näyttelijänä, mutta laulaminen on jo pitkään kulkenut näyttelemisen rinnalla.

Päivi Alasuutari

Ehdotan näyttelijä Ritva Grönbergille, että hän on toteuttanut suuren unelmansa julkaistuaan syystalvesta sooloalbuminsa Noidutut. ”Enemmänkin tunnen voittaneeni suuren pelon”, Ritva Grönberg vastaa.

Pelon? Pelokkuus ei todellakaan tule ensimmäisenä mieleen tästä räväkästä, tummaäänisestä naisesta, näyttämöllä Pimeyden kidan ironisesta toimittajaystävättärestä, Ihmisvihaajan pidätettyjä himoja tihkuvasta moraalin vartijasta, Bernarda Alban tyttärestä.

”Olin lapsena niin arka ja ujo, että koulussakin piti koelaulu laulaa opettajalle korvaan. Pelkäsin niin etten kyennyt laulamaan kuin kuiskaamalla.”

Eikä ujous, pelkääminen, minnekään ole kadonnut, vaan seuraa edelleen mukana osana persoonallisuutta. Mutta koko aikuiselämänsä hän on pyrkinyt, ja päässyt, estradeille, esiintymään.

”Ihminen on mystinen olento. Juuri tuntematon, hieman saavuttamaton, kiehtoo, sitä kohti ihminen pyrkii”, hän miettii ja korostaa, että usein ihmisessä elää rinnakkain kaukana toisistaan olevia luonteenpiirteitä; ujoutta ja esiintymishalua, voimaa ja heikkoutta. Jos hyväksyy ristiriitaisen kuvan itsestään, voi elää kokonaisemmin.

Ritva Grönbergin ensimmäinen, järisyttävä kosketus teatteriin oli kotikaupungissa Kajaanissa, kun hän näki isoveljensä Raimon näyttelevän Kajaanin kaupunginteatterissa. Mutta ei hän vielä Kajaanissa uskaltanut haaveilla näyttelemisestä, varsinkaan, kun kotikaupungissa kaikki olisivat tunteneet hänet näyttelijäveljen pikkusiskona.

Mutta muutettuaan ensimmäisen kerran Ouluun 80-luvun taitteessa hän uskalsi sen tehdä, hakea Ailikin rooliin Pentti Pesän ohjaamaan Kullervo-näytelmään.

”Pelkäsin niin kamalasti, että vapisin kauttaaltani. Pentti Pesä sanoi, että tuo on hyvä, näyttää herkältä”, Ritva Grönberg nauraa. Noina vuosina hän oli mukana myös Oulun ylioppilasteatterissa.

Esiintymiset laulajana saivat alkunsa Kokkolan vuosilta, Ritva Grönbergin omasta ”teatterikorkeakoulusta”, jonne hän meni 80-luvun puolivälissä. Pienessä teatterissa näyttelijäharjoittelijakin pääsi tekemään isoja rooleja. Teatterin silloinen johtaja Jukka-Pekka Rotko käytti paljon taitavia vierailevia ohjaajia, nuorelle näyttelijälle arvokasta oppia. Ensimmäinen laulurooli näyttämöllä oli Othellon vaimon Desdemonan osa.

”Minun piti viipyä Kokkolassa vain pari vuotta, mutta aina oli jotain mielenkiintoista menossa tai tulossa, ja siellä vierähtikin kymmenen.”

Kokkolan vuosien tärkeä musiikillinen juttu oli lauluduo hyvän ystävän Outi Airolan kanssa.

”Lauloimme aluksi ihan omaksi huviksemme, mahdollisimman pateettisia lauluja, Vysotskia, Violetta Parraa, mustalaislauluja. Kun ystäväpiiri kuuli meidän laulavan, he alkoivat pyytää esiintymään.”

Kokkolan aika päättyi, kun Ritva Grönberg tunsi joutuneensa umpikujaan työssään, oma kehitys näyttelijänä tuntui pysähtyneen. Hän sanoi itsensä irti ja meni puoleksitoista vuodeksi opettamaan Keski-Pohjanmaan opiston näyttämötaiteen linjalle.

Irtautuminen teki hyvää, itseluottamus palasi, uudet mahdollisuudet näyttämöllä alkoivat taas kiehtoa.

Musiikillisiin syrjähyppyihin kuuluu osallistuminen tangokuningatar-kisailuun. Hän pääsi Seinäjoen Tangomarkkinoiden finalistiksi vuonna 1993, Merja Raskin tangokuningattaruusvuonna, mutta luopui finalistipaikastaan ennen loppukilpailuja.

”Kilpailun semifinaali on minulla nauhalla, itse pystyn näkemään siitä sen hetken, jolloin totuus valkenee minulle: olen viiden parhaan joukossa, televisiossa - enhän minä halua tangokuningattareksi!”

Näin myöhemmin hän arvelee menestyneensä karsinnoissa hyvin osaltaan myös siksi, ettei menestymispaineita ollut. Tangokuningattaruus ei kuulunut haaveisiin, vaan hän lähti esikarsintoihin mukaan mielijohteesta, hyvän ystävän yllytyksestä.

”Ratkaisu ei ole kaduttanut koskaan. En olisi halunnut sellaista leimaa otsaani. Että ihmiset tulisivat esimerkiksi teatteriin katsomaan tangokuningatarta, ei minua näyttelijän roolissani. Sitä paitsi jos olisin voittanut, monta hienoa roolia olisi jäänyt tekemättä”, hän perustelee.

Oulun kaupunginteatteriin hän tuli syksyllä 1997. Suurelle näyttämölle seuraavana syksynä tehty Unohduksen tango antoi lisää itsevarmuutta laulajana.

”Piazzollan ääripateettiset, suurta tunnetta tihkuvat tangot sopivat minulle, niitä oli mahtava tulkita. Ja se palaute: ihmiset itkivät kuunnellessaan. Se pysäytti, pani miettimään, miksen voisi uskaltaa laulaa enemmänkin.”

Mutta kuka on Ritva Grönbergin laulujen säveltäjä, sovittaja ja lähes kaikkien laulujen sanoittajakin, Mikko Kivivuori. Outo nimi, häntä eivät tunne nettimaailman hakukoneetkaan.

”Se on salanimi. Minulla ei ole lupa paljastaa tekijän oikeaa henkilöllisyyttä”, Ritva Grönberg vastaa.

Sen laulaja myöntää, että suurin osa kaihoisista, muun muassa espanjalaisesta ja ranskalaisesta kevyen musiikin perinteestä vaikutteita saaneista laulelmista on tehty juuri hänelle. Yhdestätoista laulusta kahdessa on Pauli Hanhiniemen sanoitus, yhdessä Harri Rinteen, muut ovat kokonaan ”Mikko Kivivuoren”.

Ritva Grönberg on esittänyt laulujaan vasta kahdesti ravintola Tervasoihdussa. Albumilla laulajan taustoja soittaa kaikkiaan 22 muusikkoa. Lavalla saman toteuttamiseen tarvittaisiin 33-henkinen orkesteri. Pieniin, intiimeihin esiintymistiloihin helposti sopivassa ja liikuteltavassa keikkabändissä soittavat Ritva Grönbergin elämänkumppani Mika Paasivaara, piano ja kitara, ja Jari Sipilä, basso. Haaveissa on löytää mukaan vielä harmonikansoittaja.

”Tämä on sitä, mitä minä rakastan”, laulaja sanoo tunnelmistaan esiintymisen jälkeen, siitä tunteesta, että on tulkinnallaan kyennyt koskettamaan kuulijoitaan. Silti hän ei tavoittele musiikin ammattilaiseksi.

”Tämä ei ole mitään valtavirtamusiikkia, ja musiikin tekemisessä yleensäkin leipä on aika tiukassa. Sitä paitsi levyn teko ja laulaminen on antanut uutta potkua näyttelemiseeni, näytteleminenkin kiinnostaa minua edelleen.”

Seuraavan kerran hän esittää laulujaan julkisesti Oulussa kaupunginteatterin suuressa spektaakkelissa Vänmannin valinnassa, teatteritalon viimeisessä produktiossa ennen remonttia. Ensi-ilta on 22. maaliskuuta.

Näyttämökaudella teatterilaisen ei ole helppo irrottautua muille estradeille, mutta varsinkin kesälomaksi on suunnitteilla esiintymisiä. Ja huomenna hän menee Pasilaan nauhoittamaan Radio Suomen Valoa ikkunassa -musiikkiohjelmaa, joka tulee ulos tammikuun 20. päivä.

Jukka-Pekka Moilanen

Ritva Grönberg haluaa elämässään antaa tilaa sisäisille vastakohtaisuuksilleen.

Creative Commons -lisenssi
Artikkelin lähde Kaleva