Sielunmaisemia ja kansalaisia

Taidenäyttely

Esa Leskelän maalauksia sekä Jussi Valtakarin veistoksia ja pc-teos Kaukoperformance Galleria Harmajassa Oulussa 27.1. saakka.

Oululaisen taidemaalari Esa Leskelän (s. 1946) maalaukset ovat kuin vapaita assosiaatioita. Kokemukset, muistikuvat ja vaikutelmat siirtyvät kankaille väreinä ja abstraktioina. Joskus jokin mielleyhtymä nousee kohti esittävämpää muotoa, mutta jää pehmeäksi, uutta etsiväksi ja sommittelultaankin luonnokseksi.

Kokonaisuudessaan Leskelän maalausten värikartta on uudistunut ja puhdistunut. Väreissä on nyt voimaa ja vaaleuttakin.

Katsoja heijastaa abstraktioihin omat odotuksensa. Leskelän maalaussarjan Aikajuoksua I-VII (2001) voi nähdä erinomaisesti pelkistettynä kuvauksena pohjoisesta maasta ja merestä.

Esittävyys on häivytetty miltei kokonaan pehmeäpiirtoiseksi ei-esittävyydeksi. Ilmeikkäät, mutta hillityt värit soljuvat toisiinsa. Jäljelle jää harmonia ja rauha. Ehkä ne sittenkin ovat sielunmaisemia. Aikajuoksua-sarjan teokset nousevatkin näyttelyn mietityimmiksi ja vaikuttavimmiksi.

Taivalkoskelainen taiteilija Jussi Valtakari (s. 1955) on aina valmis etsimään uusia ilmaisutapoja ja taiteen uusia yhteisöllisiä sovelluksia. Tähän näyttelyyn hän on veistänyt pieniä puisia hahmoja jokapäiväisistä kanssaihmisistämme sekä tehnyt Jukka Anttilan kanssa interaktiivisen tietokoneohjelman.

Pienoisveistosten esikuvat ovat silmänräpäyksellisiä muistikuvia televisiokuvista sekä valokuvia ja lehtikuvia koti- ja ulkomailta. Kaikki he kiiruhtavat jostakin jonnekin, niin lenkkeilijä, Hillary Clinton kuin Shoppaajakin, jonka malli on muistuma WTC:n tuhoa pakenevasta newyorkilaisesta naisesta.

Symbolisin nykyhahmo on Tekstiviesti, aikalaisemme, josta kirjaimet tulvivat yli äyräitten.

Valtakarin veistokset muistuttavat ruotsalaisesta kansanhahmojen veistosperinteestä kuten ”Döderhultaren” Axel Robert Peterssonista (1868-1925) ja suomalaisesta Hannes Autereesta (1888-1967). Mutta veistäessään Valtakari ei nostalgisesti eikä kovin karrikoidustikaan muistele menneitä ja agraariympäristöä. Hän ilmentää terävästi ja ilmeikkäästi kärjistäen omaa aikaamme ja sen urbaaneja ihmisiä.

Valtakari muistuttaa, että männyn, koivun ja lepän näprääminen puukolla on palkitsevaa: siinä voi toteuttaa luovuuttaan ja näkee kättensä työn jäljen. Eikä nykyään tarvitse arastella, onko tämä taidetta. Tärkeintä on, että työ on tehty hyvin, mielen luovuudella ja käden taidoilla. Sitäpaitsi nämä molemmat lisääntyvät opilla ja tekemällä.

RIITTA MÄKELÄ

pekka ala-aho

Puhetulva. Jussi Valtakarin puinen pienoisveistos Tekstiviesti.

pekka ala-aho

Kuin maisema. Esa Leskelän maalaus Aikajuoksua II (2001).

Artikkelin lähde Kaleva