Valtaojan kirja ylittää kahden kulttuurin rajan

OULU ”Nykyaikana tarvitsemme entistä kipeämmin ihmisiä, jotka pystyvät ylittämään kahden kulttuurin rajan. Heillä voisi olla todellista uutta sanottavaa. Eikä tässä ole kyse vain muurin murtamisesta vaan uusien näköalojen ja skenaarioiden rakentamisesta ihmisen elämästä ja ympäröivästä luonnosta. Esko Valtaojan teos Kotona maailmankaikkeudessa on tällainen”, perusteli Oulun metropoliitta Ambrosius Tieto Finlandia -valintaansa.

Kahta kulttuuria Ambrosius valaisi pohtimalla luonnontieteellisen ja humanistisen kulttuurin välistä suhdetta:

”Minua askarruttaa meidän humanistien usein varsin suppea tietämys luonnontieteen eri osa-alueilta. Tähän liittyen C.P. Snow jo sukupolvi sitten puhui kahden kulttuurin ongelmasta. Hänen mielestään humanistit ja luonnontieteilijät elävät eri maailmoissa. Kaiken lisäksi meillä humanisteilla on houkutus katsoa taaksepäin, kun taas luonnontieteilijät ovat valmiita uusiin valloituksiin.”

Ambrosiuksen mukaan Valtaojan kirja sisältää paljon tähtitieteen, kosmologian ja biologian perustietoa ja on kirjoitettu myös humanisteille ymmärrettävällä ja mukaansatempaavalla tavalla.

”Samalla teos käsittelee inhimillisen olemassaolon ja elämän peruskysymyksiä.”

Ambrosius tunnustaa, että toivoi lukemisensa alussa pääsevänsä kädenvääntöön professori Valtaojan kanssa ja olemaan eri mieltä hänen kanssaan filosofisista ja uskonnollisista pohdinnoista. Näin ei kuitenkaan käynyt peruskysymykselle, joka koskee luonnontieteen ja uskonnon suhdetta.

”Avaruustutkimus tuloksineen avaa meille aivan uusia maailmoja, jotka nostattavat laajasti uudentyyppisiä kysymyksiä. Näin tekee Valtaojakin kirjassaan, eikä hän pyri hakemaan kaikkiin kysymyksiin yksiselitteisiä vastauksia”, hän jatkoi perustelujaan.

Uusturvattomuuden näkökulma 11.9. jälkeen

Kotona maailmankaikkeudessa on isä Ambrosiuksen mukaan terveellinen muistutus siitä, että elämme paljon isommassa, humanistin mielestä melkein äärettömässä universumissa:

”Tästä perspektiivistä myös 11.9.2001 tapahtumien jälkeen meidän on tarpeen pohtia yhteistä vastuutamme tällä ´globaalilla´ maapallolla. Minkä näkökulman se tuo kokemukselle pelosta, ahdistuksesta, uusturvattomuudesta ja näköalattomuudesta, joka kahlitsee meitä itse rakentamaamme vankilaan ja viholliskuviin tai melkeinpä koko ns. sivistyneen maailman terrorisminvastaiseen sotaan, jonka metodeista tuskin saa olla edes eri mieltä?”

Esko Valtaojan lupaamalle matkalle avaruuteen Ambrosius itse lähtisi mieluusti matkaan, jos professori itse olisi oppaana. Hän kysyi, eikö samalla kokemus siitä, että olemme nyt kotona maailmankaikkeudessa voisi olla meille terapeuttinen. Eikö se voisi estää käpertymistä omaan egoomme ja sen ongelmiin? Tai voisiko se osaltaan tarjota laajempia näköaloja ihmiselle, joka on paennut yksityisyyteen, kuluttamiseen ja elämyksien keräämiseen?

”Valtaojan mukaan tieteen tekeminen on löytöretkeilyä; se on ihmisen suurin ja vaikein saavutus. Se vapauttaa meidät hengissä pysymisen taistelusta. Se antaa mahdollisuuden elää, kehittyä, unelmoida, toteuttaa itseämme ihmisinä. Taiteen tekemisessä taas kiteytyy ihmisen syvin ja ainutlaatuisin olemus, kyky hämmästyttää ja rikastuttaa maailmankaikkeutta.” Sitä Ambrosius piti luomistyön jatkamisena ja täydentämisenä. (KM)

Artikkelin lähde Kaleva