Artikkelin lähde Kaleva
Maidontuotanto valuu Pohjanmaalle
Kainuun ja Lapin syrjäseudut menettävät tuotannon myötä maaseudun elinvoimaa
Seppo Kangas
YLIVIESKA Maatalouden rakennemuutos on paitsi nopeampaa kuin on ennakoitu myös hyvin erilaista maan eri osissa. Muutos on voimakkainta maidontuotannossa, joka keskittyy nopealla vauhdilla läntisen Suomeen ja erityisesti Pohjanmaalle.
Pellervon taloudellisen tutkimuslaitoksen tuore tutkimus osoittaa, maataloustuotanto ja erityisesti kotieläintuotannon keskittyminen perinteisesti vahvoille maatalousalueille on kiihtynyt. Tutkija Perttu Pyykkönen on tutkimuksessaan paneutunut erityisesti maataloustuotannon alueellisiin muutoksiin.
”Tuotannon muutokset ovat maaseudun ja maatalouden elinvoimaisuuden kannalta merkittävämpi mittari kuin tilamäärän muutos. Tutkimus osoittaa, että tuotanto sekä siirtyy alueiden välillä että keskittyy entistä harvemmille tiloille”, Pyykkönen toteaa.
Keski-Pohjanmaalla maidontuotannon määrä on kasvanut viidessä vuodessa peräti 20 prosenttia. Kasvu on voimakasta myös Pohjois-Pohjanmaalla ja ruotsinkielisellä Pohjanmaalla. Lähes yhtä kovaan, yli 10 prosentin kasvuvauhtiin yltävät myös Savon perinteiset maidontuotantoalueet.
Sen sijaan Lapissa, Koillismaalla, Kainuussa, Karjalassa ja maan keskiosissa maidontuotanto pääosin vähenee. Joissakin kunnissa on vuosina 1995-2000 ollut jonkin verran tuotannon kasvua.
Keskittyminen vielä kiihtyy
Perttu Pyykkönen ennustaa, että tuotanto jatkaa keskittymistään lähivuosina vähintään yhtä voimakkaana.
”Tähän viittaavat alueelliset erot investointi- ja sukupolvenvaihdosaktiivisuudessa. Myös tutkimuksessa tehty analyysi ensimmäisenä viljelemättömyysuhan alla olevista pelloista antaa selviä viitteitä tuotannon keskittymisestä ja syrjäisimpien alueiden elinvoimaisuuden heikkenemisestä”, Pyykkönen sanoo.
Esimerkiksi navettainvestointeja tehdään Pohjanmaalla kaksinkertainen määrä suhteessa alueen tuotanto-osuuteen. Myös investointien yksikkökoko on muuta maata suurempi.
”Tuotannon keskittyminen on suuri uhka Itä- ja Pohjois-Suomen syrjäisille seuduille. Osaa alueista uhkaa maatalouden selvä näivettyminen”, Pyykkönen toteaa.
Toisaalta hyötyä, toisaalta haittaa
Maataloustuotannon keskittymisestä on tutkijan mielestä sekä hyötyä että haittaa.
”Kun alueella on muitakin aktiivisia ja elinkelpoisia saman alan yrityksiä, tilojen väliset yhteistyömahdollisuudet ovat hyvät. Samoin toimintojen ulkoistaminen on helpompaa, koska alueelta usein löytyy esimerkiksi rahtityötä tekeviä yrityksiä.”
Tilojen välinen yhteistyö onkin viime vuosina lisääntynyt voimakkaasti. Esimerkiksi maidontuotannosta luopuvat tilat saattavat jatkaa peltoviljelyä ja myydä satonsa voimakkaasti laajentavalle maitotilalle. Etu on yhteinen, sillä toisella säilyy työpaikka ja toinen voi vähentää työtaakkaansa.
Keskittymisen haittana on se, että kilpailu vapautuvista voimavaroista nostaa tuotantokustannuksia. Esimerkiksi pellon ja maitokiintiöiden hinnat ovat jo nyt kohonneet voimakkaan tuotannon alueella erittäin korkeiksi.
Tilan kasvattaminen on elinehto
Seppo Kangas
SIEVI Anne ja Risto Vilénin luomumaitotila kuuluu niihin tiloihin, joissa tuotantoa on toden teolla päätetty jatkaa. Riston 13-vuotisen isännyyden aikana on tapahtunut todella paljon: peltoala on kaksinkertaistunut, lehmämäärä pian 3,5-kertaistunut, navetta on uusi ja lehmät lypsää robotti.
”Vanhoilla konsteillakin me olisimme varmaan selvinneet, mutta jos tilanpitoa aikoo jatkaa ja siirtää vielä seuraavallekin sukupolvelle, rohkeita ratkaisuja oli pakko tehdä”, Risto Vilén sanoo.
Kun tila vuonna 1989 siirtyi nykyisille omistajille, se oli silloin hyvänkokoinen 18 lehmän ja 33 hehtaarin maitotila. Vanha parsinavetta peruskorjattiin ja nykyaikaistettiin vuonna 1992. Ennen kokonaan uuden navetan rakentamista lehmämäärä oli noussut jo 27:ään.
Lokakuussa viime vuonna eläimet siirrettiin uuteen navettaan, joka on mitoitettu yli 60:lle lypsävälle. Lehmiä ja hiehoja käyskentelee pihatossa jo 55. Uusin investointi on lypsyrobotti, joka on Pohjois-Suomen ensimmäisiä.
”Rakennemuutoksen vauhtia kuvaa se, että vielä kaksi vuotta sitten suunnittelimme noin 40 lehmän navettaa. Tulimme harkinnan jälkeen siihen tulokseen, että perheviljelmä vaatii menestyäkseen noin 60 eläimen yksikön”, Risto Vilén sanoo.
Lypsyrobotin hankintaan syitä oli useita. Yksi oli se, että tilaa säästävänä se mahdollista eläinpaikkojen lisäämisen rakennusalaa kasvattamatta. Toinen on työn helpottuminen ja työajan säästö. Vilénit halusivat ajatella myös tulevia polvia.
”Vaikea se on nuorille suositella alaa, jossa aamua iltaa pyhänä ja arkena pitää mennä konttaamaan lehmien alle. Toisaalta oma terveys on iän myötä tullut sen verran tärkeäksi, ettei sitä itsekään loputtomiin jaksa”, Risto Vilén toteaa.
Myös luomutuotanto oli yksi robottihankinnan perusteista - niin oudolta kuin se kuulostaakin. Robotti nimittäin lypsää lehmän juuri silloin, kun lehmä lypsyä tarvitsee eikä silloin, kun hoitaja joutaa lypsämään.
”Tämä jos mikä on luonnonmukaista, kun lehmä itse hakeutuu lypsettäväksi.”
Peltoa ja maitokiintiötä Vilénit ovat ostaneet lisää jatkuvasti. 33 hehtaarin peltoala on kasvanut yli 50 hehtaariin omaa peltoa ja noin 30 hehtaarin vuokramailla.
Tuotantomäärän lisäyksen mahdollistaa myös tilojen välinen yhteistyö. Pari naapuriviljelijää on myös luomutuottajia, mutta heillä ei ole karjaa. Vilénit ovat aiemminkin ostaneet naapureilta rehua ja yhteistoimintaa lisätään jatkossa.
”Koneiden tehokkuus on mitoitettava niin, että kasvavat alat kyetään hoitamaan. Meillä on onneksi osattu varautua niin, ettei koneita ole tarvinnut uusia kovin tiheään. Traktoreita on hankittu lisää”, Risto Vilén sanoo.
Velkaantumista Vilénit eivät käy hirvittelemään, vaikka tilan kasvattaminen on sitä väistämättä lisännyt.
”Riskinotto kuuluu yritystoimintaan. Kun ihmisellä on kova palo johonkin asiaan, liekkiä ei voi noin vain sammuttaa”, Risto Vilén kiteyttää.
Seppo Kangas
Robotti lypsää. Risto ja Anne Vilénin luomutilalla robotti lypsää lehmät. Isäntäväen aika riittää paremmin eläinten hyvinvoinnista huolehtimiseen.
Seppo Kangas
Vapaita liikkumaan. Eläimet saavat vapaasti liikkua ja taustalla näkyvä lypsyrobotti lypsää lehmät Risto ja Anne Vilénin uudessa pihattonavetassa.
Seppo Kangas
Työmäärään helpotusta. Lypsyrobotti on yksi niistä uusista laitteista, jotka mahdollistavat tilakoon kasvattamisen työmäärän lisääntymättä kohtuuttomasti.
Seppo Kangas
Perheviljelmä kasvaa. Risto ja Anne Vilénin mielestä 60 lehmän tila on hyvin hoidettavissa oman perheen voimin.
Artikkelin lähde Kaleva